Kirjalista

Art and imagination-sarja


Cook, Roger: The Tree of Life – Symbol of the CentreTansley, David V: Subtle Body – Essence and Shadow

Von Franz, Marie-Louise: Time – Rhythm and Response

Wosien, Maria-Gabriele: Sacred Dance – Encounter With the Gods

Asatru

McNallen, Stephen: Rituals of Asatru, volume 1: Tools, Major Blóts, Libation to the Alfar

Astrologia

Colmer, Michael: Atsteekkien astrologiaHand, Robert: Planets in Transit

Hunt, Diana: Tähdet kertovat millainen olet ja kuka on se oikea

Johansson, Lars: Astrologian maailmaKoko perheen astrologia

Man-Ho, Kwak: Tiikeri (kiinalainen horoskooppikirjasto)Nikula, Raimo A: Astrologian ihmiskuva

Nikula, Raimo A: Kuun vaiheet astrologiassa

Nummela, Juhani: Astrologian käsikirja

Reinhart, Melanie Chiron: the Healing Journey – an Astrological and Psychological Perspective

Vohg, James: Arache Rising – the Thirteenth SignVon

Gerich, Paul: Astrologia

Egypti

Adams, W Marsham: The Book of the Master of Hidden Places – the True Symbolism of the Great Pyramid Revealed by the Book of the DeadBudge,

E.A.Wallis: Egyptian MagicDe Lubicz, Isha Schwaller: Her-bak – the Living Face of Ancient EgyptDe Lubicz,

Isha Schwaller: Her-bak – Egyptian Initiate

Holthoer, Rostislav: Muinaisen egyptin kieli

Hope, Murry: Practical Egyptian Magic – A Working Guide to the Magical Practices of Ancient Egypt

Jacq, C: Egyptian MagicKukkonen, Ossi: Johdatus muinaisen Egyptin esoteriaan ja historiaan

Longley, Elizabeth: Egyptian ArtWilkinson, J. Gardner: The Ancient Egyptians – volume one

Wilkinson, J. Gardner: The Ancient Egyptians – volume t

Ennustusmenetelmät, unet

Aaltonen, Kai: Sanat ovat lohikäärmeitä – riimuennustajan opas

Blofeld, John: I Ching – the Chinese Book of ChangeFenton, Sasha: Tarotpaketti: kirja + kortit

Haddenbach, Georg: Mitä unet paljastavatHoward, Michael A: The Runes and Other Magical Alphabets

Markham, Ursula: The Crystal Workbook – a Guide to Working With Crystals

Knight, Gareth: The Magical World of the Tarot

Stewart, R. J.: The Merlin Tarot (vain kirja) The Complete Book of Fortune- Covers the Most Popular Methods of Fortune Telling

Zadkiel and Sibly: A Handbook of Dreams and Fortune-telling

Fantasia

Bird, Malcolm: Suuri noitatieto

Bradley, Marion Zimmer: The Forest House (julkaistu myös nimellä Forests of Avalon)

Donner, Florinda: The Witch’s dream

Haining, Peter: The Witchcraft Reader

Harris, Joanne: Riimut

Hodson, Geoffrey: Fairies at Work and at Play

Paasio Ulla, Löfgren Kaarina: Hilla pohtii uskontoja (lastenkirja)Summers, Montague: The Supernatural Omnibus – Stories of Occultist Activity in All Its Diverse

Jumala, Jumalatar

Arguelles, Miriam & Jose: The Feminine – Spacious as the SkyDurdin-Robertson, Lawrence: God the Mother – the Creatress and Giver of Life

Frith, Nigel: The Legend of KrishnaGadon, Elinor W: The Once & Future GoddessGetty, Adele: Goddess – Mother of Living Nature

Gould Davis, Elizabeth: Alussa oli nainen – naisen unohdettua historiaa etsimässä

Kannisto, Liisa & Kantola, Pirjo: Vesinaisen aikaan – naiset katsovat tulevaisuuteen

Matthews, Caitlín: The Elements of the Goddess

Neumann, Erich: The Great Mother – an Analysis of the Archetype

Robertson, Olivia: The Call of Isis

Rush, Anne Kent: Moon, moonThompson, Janet: Of Witches – Celebrating the Goddess as a Solitary Pagan

Keltit 

Graves, Alfred Perseval: The Irish Fairy Book- These Fairy Tales are Representative of the Very Best Irish Folklore

Hope, Murry: Practical Celtic Magic – a Working Guide to the Magical Heritage of the Celtic Races

Mann, Nicholas R.: The Isle of Avalon

Matthews, John: A Glastonbury Reader – Selection From the Myths, Legends and Stories of Ancient Avalon

O’Farrell, Padraic: Ancient Irish legends

O’Kelly, Michael J.: Newgrange – Archeology, Art and Legend-Kirjallisuusluettelo kelttejä käsittelevästä kirjallisuudesta

Muut kulttuurit

Autio, Eero: Kultasarvipeura ja sen klaani – Kuolan niemimaan saamelaisten uskomuksia

Bullchild, Percy: The Sun Came Down – a Treasure of American Indian Oral Tradition

Fewkes, Jesse Walter: Hopi Katcinas – Hopi Indians Masked Symbolic Representations of Gods and Departed Clan-ancestors

Forsman, Kaarlo: Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologia

Mystiikan Maailma -sarja:Maaginen eläin

Noidat ja noituus

Utopiat & Mytologia
Comte, Fernand: Dictionary of Mythology

Forsman, Kaarlo: Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologiia

Graves, Alfred Perseval: The Irish Fairy Book- These Fairy Tales Are Representative of the Very Best Irish Folklore

Homeros: Odysseia

Matthews, John: A Glastonbury Reader – Selection From the Myths, Legends and Stories of Ancient Avalon

Mythologia Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984

Spence, Lewis: Introduction to Mythology – Differences and Similarities Between the Various Mythical Traditions

Spence, Lewis: Myths and legends: Egypt

Spence, Lewis: Myths and legends: Germany

Runot

Alexander, Michael: The Earliest English Poems

Akseli Hämäläinen, Outi: Väinön miekka IKaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto

Setälä, Johannes: Kalevalan tietäjät kertovat

Shamanismi

Andrews, Ted: Magickal Dance – Your Body as an Instrument of Power

Drury, Nevill: Samanismi

Eriksson, Jörgen I: Samisk shamanism

King, Serge Kahili: Kaupunkishamaani

Boyd, Doug: Rolling Thunder – an American Indian Medicine Man, Spiritual Leader

Meadows, Kenneth: Shamanic Experience – a Practical Guide to Contemporary Shamanism

Meadows, Kenneth: Where Eagles Fly – a Shamanic Way to Inner Wisdom

Natale, Frank: Trance Dance – Ancient Transformative and Healing Technique

Anna-Leena Siikala: Suomalainen shamanismi

Suomalainen perinne

Eilola Jari, Rajapinnoilla – Sallitun ja kielletyn määritteleminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissa

Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskontoKertomuksia Suomen historiasta. 1, Pakanuuden aikakausi

Laiho, Antto: Wanhan kansan merkkipäivät

Mythologia Fennica, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984

Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja – Taikoja ja loitsuja vuodelta 1880Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia osa 62

Suomen Suvun Pakanallinen Jumalanpalvelus – Julius Krohn

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia osa 83SymbolitLehner, Ernst: Symbols, Signs & SignetsTaikuus/magia/okkultismi/ritualismiEilola Jari, Rajapinnoilla – Sallitun ja kielletyn määritteleminen 1600-luvun jälkipuoliskon noituus- ja taikuustapauksissaGarfield, Rorke: Superforce – the Ancient Laws of Magic at Work

Gray, William G: Magical Ritual Methods

Gray, William G: The Rollright Ritua

lLuhrmann, T.M.: Persuasions of the Witch’s Craft Ritual Magic in Contemporary England

Olliver, Charles W: Handbook of Magic & Witchcraft

Richardson, Alan: Dancers to the Gods – the Rites and Visions of Two High Grade Occultists Within a Genuine Lodge, Who Funtioned as Priest and Priestess

Sargent, Denny: Global Ritualism – Myth & Magic Around the World

Thompson, C. J. S.: Mysteries and Secrets of Magic

Walker, Barbara G. : Women’s Rituals

Yrtit, luonto, parantaminen

Conway, David: The Magic of HerbsCorvo, Joseph: Zone Therapy

Heiskanen Irma ja Kailo Kaarina(toim.), Ekopsykologia ja perinnetieto – Polkuja eheyteen

Morningstar, Sally: Ayurveda – terveyttä ja tasapainoa perinteisellä intialaisella menetelmällä

Nahmad, Claire: Earth Magic – a Wisewoman’s Guide to Herbal, Astrological & Other Folk Wisdom

Nielsen, Herald: Exotiska Läkeväxter och Trolldomsörter

Rautavaara, Toivo: Miten luonto parantaa

Rannisto, Tarja: Luonnon estetiikka

Smith, David: The East/West Exercise Book

Strandberg, Meta: Myrkytön puutarha

Wicca ja noituus 

Alan, Jim & Fox, Selene: Circle Magic Songs

Beth, Rae: Hedge witch – a Guide to Solitary Witchcraft

Buckland, Raymond: Buckland’s Complete Book of Witchcraft

Campanelli, Pauline: Ancient Ways – Reclaiming Pagan Traditions

Conway, D. J. : Wicca The Complete Craft

Crowley, Vivianne: A Woman’s Guide to the Earth Traditions

Crowley, Vivianne: Phoenix From the Flame – Pagan Spirituality in the Western World

Crowley, Vivianne: Principles of Paganism

Crowley, Vivianne: Principles of Wicca

Crowley, Vivianne: Wicca – the Old Religion in the New Millennium

Cuhulain, Kerr: Wiccan Warrior – Walking a Spiritual Path in a Sometimes Hostile World

Cunningham, Scott: Wicca – a Guide for the Solitary Practitioner

Cunningham, Scott: Living Wicca – a Further Guide for the Solitary Practitioner

Cunningham, Scott & Harrington, David: Spell Crafts – Creating Magical Objects

Farrar, Janet ja Stewart: Eight Sabbaths for WitchesFox, Selena: Goddess Communion – Rituals and Meditation

sGrist, Tony & Aileen: The Illustrated Guide to Witchcraft – The Secrets of Wicca and Paganism Revealed

Frost Gavin & Yvonne: A Good Witch’s Guide to Life

Galenorn, Yasmine: Trancing the Witch’s Wheel – a Guide to Magical Meditation

Gardner, Gerald: Witchcraft Today (3kpl)

Grimassi, Raven: Encyclopedia of Wicca & Witchcraft

Grimassi, Raven: Wiccan Inner Teachings of the Craft Magick

Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?

Jones, Prudence: The Path to the Centre – the Grail Initiations in Wicca

McLean, Adam: The Four Fire Festivals

Ravenwolf, Silver: To Stir a Magic Cauldron – a Witch’s Guide to Casting and Conjuring

Starhawk: Dreaming the Dark – Magic, Sex and Politics

Starhawk: The Spiral Dance (special 20th anniversary edition)

Summers, Lucy: Wicca – Heksen en witte magie (kieli: hollanti)

Sylvan, Dianne: The Circle Within – Creating a Wiccan Spiritual Tradition

Thompson, Janet: Of Witches – Celebrating the Goddess as a Solitary Pagan

Valiante, Doreen: The Rebirth of Witchcraft

Lehdet

Astro Logos

  • no 15 kesäkuu 1993: Persoonallisuuskuvia, esoteerinen eläinrata-
  • no 16 joulukuu 1993: Johdatus intialaiseen astrologiaan

Hecate’s Loom

Issue 29 Lammas 1995: Healing theatre, sacred dance, sun goddesses-

Issue 30 Samhanin 1995: On being witch, Starhawk interview,magic of tarot-

Issue 34 Samhain 1996: Healing astrology, soul masks, anima shrine Pagan Dawn- number 113 /

Samhain 1994: The underworld journey- number 114 /

Imbolc 1995: New beginnings- number 116 / Lammas: Trance dance & fetish cult- number 117 /

Samhain 1995: Inkubus sukkubus- number 118 /

Imbolc 1996: What do we mean: We’re pagan?- Number 119 /

Beltane 1996: The pagan federation’s 25’th anniversary- number 121 /

Samhain 1996: Interview with wiccan high priestess- number 122 /

Imbolc 1997: Wicca in the last forty years

Quest- no 102 june 1995: Uses of the magical diary- no 107 september 1996: The mind and magic- no 109 march 1997: Gifts of the old ones

Shaman’s drum- number 23 / spring 1991: Northwest coast medicine teachings- number 26 / winter 1991:92 Yurok female spiritual doctors- number 30 / winter 1995: Jaguar shamans and mayan spirits

Talking Stick

Issue V winter 1991: Talk of yin and yan and Hexagrams- Issue VI spring 1992: The mythology and shamanism of the Haida Indians-

Issue VII summer 1992: Sex in magic

Issue VIII autumn 1992: Tarot therapy

Issue IX winter 1992: Into the circle

Issue X spring 1993: Wiccan initiations are illegal

Issue XI summer 1993: Practical totems-

Issue XII autumn 1993: Demon lovers; Sarasvati: goddess of wisdom-

Issue XIII winter 1993: Runes of the aesir-

Issue XVI autumn 1994: The mystical pentacle-

Issue XVII winter 1994: Modern magic: human potential-

Issue XIX summer 1995: Shamen, sorcery and survival international

The Cauldron

 no 78 Halloween/Midwinter 1995: The goddess of winter-

no 79 Candlemass/Eostre 1996: The grail – esoteric core of wicca-

no 80 Beltane/Midsummer 1996: At the sign of the crossed broomsticks-

no 81 Lammas/Harvest home 1996: What is traditional craft?-

no 83 Candlemass/Eostre 1997: The faery folk in Cornwall-

no 84 Beltane/Midsummer 1997: By the dark light of Lilith’s lantern

The Dragon Chronicle

  • number 5 april 1995: Dreams and dragons-
  • number 6 summer 1995: The dragon in chinise astrology-
  • number 11 septemper 1997: Dragon legends in China and Europe

The Pagan Federation

  • Constitution Samhain 1995- Information pack-
  • Nothern tradition information pack- Witchcraft information pack

Tulikehä

1/95 Jumalattaresta jumalaksi

2/95 Lohikäärmeopas

Tulenlähde

1/97 Neutraali rakkauden kosmogonia

3/97 Sanoja rakkaudesta

Muut sekalaiset

Loimu, Kari: Yhdistystoiminnan käsikirja

Circle network news, Fall 1995, issue 57: Crones, sages and elders

Gimle number 22 december 1994: Koreansk shamanism

Ocular V: Matriarchal myth, new age or new order- The druids progress nro 12: Magical kills in druidic ritual

The witches almanac – spring 1998 to spring 1999 (the complete guide to lunar harmony)-

Vitka, nr 1 1996: Kraftens dagar – sabater och esbater

Advertisements

Lehto-paidat

Luonnonuskonnot

Luonnonuskonnot ovat elämää juhlistavia, omaan kokemukseen perustuvia uskontoja ja elämäntapoja. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskonnoilla on kunnioitus luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan.

Luonnonuskonnoissa ihminen nähdään osana tätä loppumatonta kiertokulkua; ei erillisenä, ylempänä tai alempana. Luonnonuskonnoille on ominaista pyrkimys tasapainoon. Luonnonuskonnoiksi voidaan luokitella esimerkiksi asatru, wicca, suomenusko, druidismi ja shamanismi, sekä lukuisat kansanuskonnot eri puolilla maailmaa.

Jumaluuskäsitys vaihtelee voimakkaasti perinteestä toiseen, yleisimpänä kuitenkin lienee panteismi, koko universumin pitäminen pyhänä. Toisena vallitsevana näkökulmana on animismi, usko siihen, että kaikella (myös kivet ja puut) on oma sielunsa. Ja kolmantena polyteismi, usko siihen, että jumaluudella on useat eri kasvot tai että on useita eri jumaluuksia, jotka edustavat luonnon ja elämän eri puolia, yhtälailla feminiinisiä kuin maskuliinisiakin. Näkökulmia on yhtä monta kuin luonnonuskontojen harjoittajiakin. Suurin osa luonnonuskonnoista pohjautuu vaanhoihin, esikristillisiin uskontoihin kansanperinteen ja/tai rekonstruktion kautta.

Lehdon jäsenistössä on eri luonnonuskontojen edustajia ja myös henkilöitä, jotka eivät määrittele itseään luonnonuskoviksi vaan ovat vain näistä uskonnoista tai yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita. Kaikki luonnonuskovat jäsenemme eivät edusta tiettyä uskontoa tai suuntausta, vaan mieltävät itsensä luontomystikoiksi tai luontohenkisyydestä kiinnostuneiksi.

Syventävää tietoa luonnonuskonnoista

Etiikka luonnonuskonnoissa

Luonnonuskonnot Suomessa

Linkkejä

Suomalaisen samanismin keskus

Shamaaniseura

Pakanaverkko

Taivaannaula

Thuleian Tupa

The Pagan Federation

Reclaiming

Witches’ Voice

Haastatteluita

Pakanatutkijana Briteissä

Kirjallisuutta

Hutton, Ronald: The Triumph of the Moon (tutustu myös kirjailijan muihin teoksiin)

Adler, Margot: Drawing Down the Moon: Witches, Druids, Goddess Worshippers and Other Pagans in America Today (melko vanha yleiskuvaus uuspakanuuden kehittymisestä ja kirjosta 1900-luvulla)

Harvey, Graham: Listening People, Speaking Earth (uudempi yleiskuvaus)

Lisätietoja:  tiedotus@lehto-ry.org

Feri

Ferin historia voidaan nähdä monella tavalla. Tradition isänä pidetty, sokea runoilija ja shamaani Victor Anderson (1917-2001) oli vakuuttunut siitä, että feri on ikivanha, kivikaudelta asti meidän päiviimme selvinnyt spirituaalis-maaginen traditio, jota ovat harrastaneet pienet ihmiset eri puolilla maailmaa Australiasta, Britanniasta, Skotlannista ja Afrikasta. Suomalaisena on erityisen ilahduttavaa huomata, että Cora Andersonin kirjassa Fifty years in the Feri Tradition mainitaan myös Suomen laajat metsät ja vanha ikivanha uskonto, jota täällä harjoitetaan.

Victor näki että feri oli uskontona nimenomaan vanhaa, primitiivistä ja alkuvoimaista, lähempänä voodoota kuin länsimaista magiaperinnettä, eikä Victor siksi tehnyt eroa ferin ja ihmisten varhaisiin uskonnonmuotoihin kuuluneen magian harjoittamisen välillä.

Feri on Victorin sanoin – ihmisrodun uskonto – ja tästä lausumasta kuultaa läpi Victorin erilaisuuden tunne. Victor näet ajatteli, että pienet haltija*-ihmiset ovat olleet niitä, jotka ovat tunteneet magian salaisuudet. Olivatko nämä eteerisiä, maagisia olentoja, jotka läpäisivät ajan ja tilan vai todellisia pieniä ihmisiä, kuten piktejä tai aboriginaaleja? Ehkä toinen vaihtoehdoista on oikeampi, ehkä molemmissa on jotain totta. Tässä kohdin alkaa runous ja paljastuu feriin liittyvä paradoksaalisuus. Paradoksissa piilee ajatus, lupaus siitä, että feri-tradition kautta ihmisistä voi tulla lähes haltijoita, magian salaisuuksien etsijöitä, mysteerien avainten kantajia ja maailmojen välillä kulkevia shamaaneja. Feri tukeutuu yhteyteen henkimaailman kanssa, mikä tekee siitä niin vapaan.

Saatuaan ensin lapsena New Mexicossa ohjausta magiassa, Victor Anderson kuului 1930-luvulla Oregonissa Harpy-coveniin. Victorin vaimon Coran oli perehdyttänyt ozarkien kansanmagiaan ja parantamiseen tämän isoisä ja isoisän opetuksien omaksumisessa auttoivat Coran omat yliluonnolliset kyvyt, hänen yhteytensä haltijoihin (Faery-folk) sekä hänen intuitiivinen neroutensa keittiönoituuden alalla. Victor piti itseään muun muassa Kahuna-shamaanina ja voodoo-pappina. Shamaani-termi Victoria ehkä parhaiten kuvasikin, sillä hänellä oli käsittämätön kyky nähdä ihmisten sieluun ja kertoa paikkansa pitävästi, mitä hän näki siellä.

Tämän vuoksi on vaikeaa määritellä ferin olemusta, sillä Victor opetti kullekin oppilaalle, sitä mitä hän ajatteli tämän tarvitsevan eniten, jolloin jokainen oppilas sai yksilölllistä, juuri hänelle räätälöityä opetusta. Victor itse luonnehti tätä opetustyyliä tavaksi pitää traditio autenttisena ja juuri tästä syystä feri-traditiolla ei ole olemassa mitään fundamentalistista ydintä, vaan voidaan ennemminkin puhua tämän hetkisestä feristä (Feri current). Traditio kehittyy ja muuttuu yhä jatkuvasti sen edustajien kasvaessa, kehittyessä ja muuttuessa.

Jotkut pitävät Victoria tradition perustajana, mutta Victor itse ei olisi antanut määritellä itseään siten. Ennemmin hän kutsui itsään traditionsa Grandmasteriksi. Oltiinpa tradition alkuperästä ja Victorin osuudesta siihen mitä mieltä tahansa, Victor on kuitenkin feri-tradition alkuperäinen ääni ja hän on initioinut traditioonsa muutamia tämän hetken tunnetuimpia pakanavaikuttajia, mm. Starhawkin. Kaikkien feri-initioitujen juuret voidaan jäljittää lopulta takaisin Victoriin.

F(a)eri(e), nimen kirjoitusasu

Koska feri oli pitkään puhtaasti suullinen traditio varioi feri-sanan kirjoittaminen paljon ja kaikki kirjoitusasut hyväksytään. Joskus 1990-luvulla, Victor alkoi käyttää kirjoitusasua feri helpottaakseen tradition erottumista muista samankaltaisista traditioista ja ryhmistä kuten Faery Wiccasta ja Faery Traditiosta, joka perustuu R. J. Stewartin kirjoituksiin. Vaikka feri-traditio sekoitetaankin toisinaan Radical Faeriesiin ei feri-tradiota voida pitää mitenkään erityisen homoseksuaalisuuteen painottuneena traditiona. On kuitenkin totta, että feri-traditiossa kunnioitetaan kaikkia seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuolia.

Ferin 1990-luvulla vakiintunut kirjoitusasua voidaan runnollisesti, vaikkakaan ei ehkä etymologisesti, jäljittää sellaisiin sanoihin kuin ferocious(raivokas) ja feral(villi). Nämä mielleyhtymät kiinnittävät huomion ferin alkukantaisuuteen ja villiin luonteeseen. Toinen miellyhtymä, joka feri-kirjoitusasuun voidaan liittää on ferissä keskeinen meditatiivinen työväline, Iron pentacle (Rautapentaakkeli), joka muistuttaa raudasta, joka on välttämätön verenkierrossamme ja harjoittamassamme magiassa. Rautaa merkitään toisinaan kirjaimilla Fe ja runollisesti voidaan ajatella, että ferin kirjoitusasu tuo esille tämän yhteyden.

Faery (miten se sitten kirjoitetaankaan) liitettiin traditioon puoli vahingossa, Victor ja Cora Andersonin ohella ehkä voimakkaimmin traditioon vaikuttaneen, Gwydion Pendderwenin kirjoitusten ja työn kautta. Gwydion työskenteli Victorin kanssa 1950 ja 1960 luvuilla ja häntä voidaan pitää yhtenä traditioon voimakkaimmin vaikuttaneena henkilönä, Victorin ja Coran ohella. Gwydion painotti työskentelyssää kelttiläistä perinnettä ja erityisesti Faery lorea, irlantilaista ja walesilaista haltijaperinnettä. Irlannissa magian ja pakanallisten rituaalien harjoittajia kutsuttiin Fairy Doctors (haltijatohtori) -nimikkeellä, joka on verrattavissa termiin Witch Doctor (noitatohtori). Haltijatohtorit työskentelivät paikallisten haltijoiden kanssa ja toisinaan uskoivat itsekin olevansa haltijoita. Tämän Faery Doctor -termin vuoksi Faery-nimitys liitettiin traditioon, vaikka aiemmin traditiota kutsuttiin Vicia-nimellä, kuten Cora Anderson kirjassaan Fifty Years in the Feri Tradition kertoo. Victor ja Cora kuitenkin puhuivat feristä useimmiten vain käyttäen termiä Craft – taito.

Feri-tradition eri suuntaukset

Ferissä on useita erilaisia suuntauksia, jota kuten jo mainittu, voidaan lähes aina jäljittää Victoriin. Gwydionin työtä voidaan pitää shamanistisena ja bardin taitoja painottavana ja hänen suuntauksensa tuli tunnetuksi watchmaker-nimellä.

Alison Harlow (1934-2004) perusti ferin suuntauksen jota kutsutaan vanthi-nimellä. Vanthissa yhdistyvät feri ja elementit gardenerialaisesta wiccasta ja toisin kuin useammat muut traditiot haarat, vanthilaiset pitävät itseään wiccoina. He allekirjoittavat Kolminkertaisuuden lain, eivätkä välttämättä työskentele samojen jumaluuksien kanssa kuin muut ferit.

Vanthista haarautuu firedrake-feri, jonka perustaja on Alison Harlowin initioima feri-papitar J’té Argent. Firedrakessa yhdistyvät Alisonin ja J’tén 1993 vuodesta jatkuneen yhteistyön tuloksena syntyneet näkemykset traditiosta. J’té on lisännyt omaan suuntaukseensa joitain piirteitä muista ferin suuntauksista. Myös firedrakeen kuuluvat pitävät itseään jossain määrin wiccoina.

Starhawk perusti Compost-nimellä kulkeneen covenin 1970-luvulla. Tästä covenista kehittyi reclaiming, josta on tullut kokonaan oma traditionsa jossa yhdistyy henkisyys ja politiikka. Suuri osa reclaimingin ydinmateriaalista tulee kuitenkin suoraan feristä ja osa reclaimingin papittarista on initioitu myös Feri-traditioon.

Steve Hewell, Eldri Littlewolf ja Gabriel Carillo perustivat niin ikään 1970-luvulla covenin Silver Wheel, jossa Victorin opetuksia kehitettiin edelleen erilaisiksi harjoituksiksi ja työvälineiksi. Myöhemmin covenin nimeksi tuli Korythalia ja lopulta Bloodrose, joka oli aiempaa avoimempi opetus-coven. Sen käytännöt ja rituaalit ovat nykyään laajalti levinneitä feri-tradition piirissä.

Kun Bloodrose hajosi 1980-luvulla useat sen entiset jäsenet liittyivät yhteen ja perustivat Sacred Wheelin, löyhän yhteisön, jossa oli feri-opettajia ja -oppilaita joiden toiveena oli rakentaa San Fransiskon Bay-alueelle laajempi feri-yhteisö. Vaikka Sacred Wheel hajosi, monet tämän ryhmän initioimista fereistä opettavat sen piiristä syntynyttä suuntausta, joka kulkee bloodrose-nimellä.

Mandrola Coven perustettiin Andersonin initioimien ferien voimin ja perustuu Andersonien opetuksiin 1980 ja 1990 -luvuilta. Tätä ferin haaraa kutsutaan vicia-nimellä. Viciassa käytännöt ja rituaalit ovat enemmän improvisoituja ja vähemmän suunniteltuja kuin muissa ferin suuntauksisa. Vicia myös initioi jäsenensä ensin ja kouluttaa heidät vasta sen jälkeen, toisin kuin useissa muissa Ferin haaroissa, joissa järjestys on yleensä juuri päinvastainen.

Anaar, työskenteli suoraan Victor ja Cora Andersonin kanssa ja on feri-tradition tämän hetkinen Grandmaster. Cora Anderson vihki Anaarin tähän tehtävään Victorin kuoltua vuonna 2003. Grandmasterin kunnianimeä ei kuitenkaan tunnusteta kaikkialla tradition piirissä ja niille, jotka sen tunnustavat Grandmasterin rooli ei edusta hierarkiaa, eikä sisällä sosiaalista tai metafyysistä voimaa. Anaar keskittyy työssään luoviin taiteisiin porttina feriin ja opettaa yksityisesti San Fransiscossa.

Feri- ja reclaiming papitar T. Thorn Coyle perusti ferin suuntauksen, jota kutsutaan nimellä morningstar. Thorn Coyle on runoilija, kirjailija, tanssija ja laulaja. Hän on kirjoittanut kirjan Evolutionary Witchcraft. Hänen traditionsa painottaa käytäntöjä ja pohjautuu kiinteästi Andersonien opetukseen, sillä hän on työskennellyt suoraan Victorin kanssa. Thorn on opiskellut myös bloodrose-feriä ja hänen työssään on bloodrosen lisäksi vaikutteita reclaimingin feri-käytännöistä, seremoniallisesta magiasta, sufilaisuudesta ja Gurdjieffin opetuksista.

Blackheart-ferin juuret ovat Andersonien opetuksessa, mutta myös third roadissa. Blackheart ferin perustaja on Karina, joka opettaa pääasiassa New Englandissa, mutta antaa myös etäopetusta.

Storm Faerywolf on taiteilija, runoilija, kirjailija ja opettaja, joka alunperin initioitiin ferin bloodrose-haaraan. Hän on opiskellut myös tradition muita muotoja ja hän yhdistää niiden elementtejä omassa ferin haarassa, bluerose. Siinä Storm keskittyy ferin ydinharjoituksiin, transsiin, taiteelliseen ilmaisuun, possessioon, eroottiseen mystiikkaan ja queer-henkeen. Storm on Witch Eye: A Journal of Feri Uprising -lehden toimittaja ja kirjan The Stars Within the Earth tekijä.

Tässä on lyhyt yhteenveto tämän hetken näkyvimmistä ferin suuntauksista. Yllämainitun listan lisäksi on olemassa useita muitakin suuntauksia, joita löytyy sekä tradition piiristä, että siitä edelleen haarautuneista suuntauksista, kuten 3th Road. Jokaisella suuntauksella on oma uniikki ja rikas historiansa. Koska feri on alun perin suullinen perinne, on siinä edelleen paljon yksinään työskenteleviä solitaareja. Tämä vaikeuttaa tradition historian täydellistä hahmottamista, joten ferin historia, kuten lähes kaikki muukin Ferissä, on prosessi ja muuttuu aika ajoin kun uutta tietoa tulee päivänvaloon.

Mitä feri-traditio on?

Ronald Hutton kirjoittaa 1999 ilmestyneessä teoksessaan Triumph of the Moon: A History of Modern Pagan Witchcraft, että yksi niistä traditioista, joiden pohjalta nykyinen uuspakanuus ponnistaa on kotikutoinen amerikkalainen feri-traditio. Victor ja Cora Andersonin yli viisikymmentä vuotta sitten perustamalla feri-traditiolla on juurensa nimenomaan Amerikassa, vaikkakin se on saanut vaikutteita myös brittiläisestä traditionaalisesta wiccasta. Onkin mielenkiintoista, että useasti etenkin tieteen piirissä wiccasta kirjoitettaessa lähteenä käytetään reclaiming-papitar Starhawkin the Spiral Dance -kirjaa, joka Starhawkin esikoisteoksena edustaa vielä melko puhtaasti feriä. Spiral Dancessa on selvästi näkyvillä Ferin toisinaan lähes monoteistiseksi luonnehdittu Jumalatar-käsitys ja keskeiset ferin konseptit, kuten kolme sielua.

Feri ei siis ole wiccaa, vaikkakin feri-tradition edustama noituus tunnustaa wiccan lailla jumalien ja luonnon yhteyden. Wiccan vuodenaikaisjuhlien sijaan, painopiste ferissä on sen harjoittajien sielussa sekä ajan mittaan tapahtuvassa kasvussa omaan voimaan.

Ferissä nivoutuvat yhteen sen syntyajan noituustraditiot, Victorin välittämä ainutlaatuinen tieto, seremoniamagian kurinalainen harjoittelu sekä vaikutteet maagisista ja henkisistä traditioista eri puolilta maailmaa. Kun lisätään vielä ripaus runoutta ja hämmennetään, lopputuloksena on feri-traditio.

Wiccojen lailla myös ferit kunnioittavat elementtejä pyhinä ja tunnustavat immanenssin jumaluuden, joka virtaa kaikkialla maassa, tähdissä, kasveissa ja meissä ihmisissä. Feri-traditio on kuitenkin itsenäinen voimakas yhdistelmä ainoastaan sille ominaisia konsepteja ja työkaluja. Victorin traditiosta löytyy opetuksia, joita ei ole missään muissa noituuden traditioissa: Rauta- ja Helmipentaakkelit, sielujen yhdistäminen, Viattomuuden Mustan Sydämen etsiminen, sininen feri-tuli, Soturin Etiikka ja Ferille tyypillinen tulkinta sisäisestä tiedosta – tiedosta – jota ei tule etsiä ihmisen ulkopuolelta, koska polariteetit ja tasapaino ovat olemassa jokaisen sisimmässä.

Traditio pulppuaa useasta lähteestä, joissa yhdistyvät itsetutkiskelu ja syvä yhteys kaikkeen olemassa olevaan.

Feri on ennen kaikkea ekstaattinen traditio, jossa yksilö saavuttaa suoran yhteyden jumaliin, luontoon ja itseensä. Yhteys saa veren kuohumaan, kirkastaa mielen ja avaa sydämen kuulemaan maailmankaikkeuden äänen. Se on traditio, jossa keskeisellä sijalla ovat kehittyminen ja ihmissielun kolmen kerroksen yhtenäistäminen.

Ferin työkalut auttavat laajentamaan ihmisyyttä, jotta olisi mahdollista tavoittaa jotain olennaista jumaluudesta. Polku ei ole uskalikkoja vaan rohkeita varten. Se on runoilijoiden, sotureiden ja parantajien polku, polku joka muuttaa koko elämän ja vie omaan voimaan.

Victor ja Cora Anderson opettivat, että ihminen voi olla suorassa yhteydessä luontoon ja että Jumalat voivat puhua kauttamme. Ferit ovat ihmisiä ja haltijoita, Tähti Jumalattaren rakastettuja, Hänen, jota Victor ja Cora kutsuivat Äiti Jumalaksi (God Herself). Jokainen ihminen on osallisena Tähti Jumalattaren immanenssista rakkaudesta ja myös hänen transsendentaalisesta potentiaalistaan. Jumalatar virtaa veressämme ja jokaisessa luovuuden teossa on kipinä hänen rakkauttaan ja pyhää elämän voimaansa.

Feri on luonteeltaan poikkeavaa. Feriin liittyy kuilun partaalla oleminen ja eri ulottuvuuksien välillä vaeltaminen, sukupuolettomuus ja se, että jokaisessa on itsessään mahdollisuudet kaikkeen – jokainen voi olla sekä haltija että ihminen, mies ja nainen, hauras sielu ja silti yksilö, jossa on havaittavissa jumalallisen läsnäolo. Tarkastellessaan omaa moninaisuuttaan tavoittaa ennen pitkää kokonaisuuden.

Feri on runoilijoiden ja runouden uskonto. Kaikkiin luoviin tekoihin liittyy iloa ja spontaaniutta. Ihmisen luovuus on niin ikään heijastusta Tähti Jumalattaren luovasta voimasta, Äidistä josta me kaikki olemme lähtöisin. Feri-myytti kertoo meille tarinan Tähti Jumalattaresta, joka tavoittaa oman heijastuksensa avaruudessa kaareutuvan mustan peilin pinnasta. Kuin vastauksena kauneuteen, jota kuvajainen heijastaa, Tähti Jumalatar rakastelee itseään ja tästä nautinnosta syntyivät Jumalat. Jumalten nautinnosta syntyy maailma. Feri-työ auttaa ihmistä tavoittamaan oman kuvajaisensa, rakastumaan siihen, kiertymään korkealle, jotta tavoittaisi todellisen elämän, kimaltamaan tähtien valossa juurtuneena syvälle maahan.

Feri-traditiossa sen harjoittajat ovat tasa-arvoisia jumalten edessä. Auktoriteetit tavoitetaan ajan kuluessa ja ne tulevat yksilön sisältä, eikä niitä saavuta ilman työtä. Harjoituksen määrä, kokemus ja kunkin papin tai papittaren yksilöllinen tyyli tietysti aikaansaavat joitain eroavaisuuksia. Myös feri-opiskelijoiden henkilökohtainen sitoutuneisuus työhön vaihtelee. Siitä huolimatta, kaikkia feri-oppilaita kohdellaan kunnioittavasti ja he eivät ole keskenään hierarkkisessa asemassa. Oppilaalla on ferissä oppimisestaan suurin vastuu, sillä yhdelläkään opettajalla ei ole oppilasta parempaa yhteyttä Jumaliin, Vartijoihin tai magiaan.

Lyhyt yhteenveto traditiolle ominaisista piirteistä

  • Ferit eivät allekirjoita wiccan redeä, vaan painottavat yksilön vastuuta tekojensa seurauksista. Eräänlaisina eettisinä ohjenuorina voidaan kuitenkin pitää lauseita “Do not coddle (or punish) weakness.” ja “Do not submit your own Life force to anyone or anything.”
  • Ferin ydintä ei voida löytää yhteisesti jaetuista rituaalikäytännöistä, vaan samankaltaisesta asennoitumisesta magiaan ja taitoon (Craft).
  • Seksuaalisesti monimuotoiset Jumaluudet ovat vastakohtana jumalallisen käsittämiselle polariteettien, maskullinisuuden ja feminiinisyyden kautta.
  • Feri painottaa spirituaalis-seksuaalista ekstaasia, joka johtaa henkilökohtaiseen kehittymiseen, maskuliinis-feminiinisen, hedelmällisyyteen ja paranemiseen tähtäävän seksuaalisen polariteetin sijaan.
  • Maagisessa työskentelyssä käytetty energia pyritään palauttamaan harjoittajalle ennemmin kuin maadoittamaan se.
  • Feri on suullinen traditio eikä sillä ole olemassa kirjallista ydintä, jota pidettäisiin tradition Book of Shadow:na. Jokainen harjoittaja lisää omaa materiaaliaan oppimaansa, joten jokaisen opettajan opetuksesta versoaa yhä uusia suuntauksia.
  • Ferissä on yksi initiaatio kahden tai kolmen asteen järjestelmän sijaan. Myös tässä tradition käytännöt varioivat, joidenkin opettajien käyttäessä voimaannuttamis (empowerment)- tai nopeuttamisseremonioita koulutuksen alussa.
  • Myös initiaatioon vaadittava opiskelu aika vaihtelee. Siinä missä jotkut initioivat uudet Feri opiskelijat ensin ja opettavat heitä vasta sitten, vaativat toiset Ferin suuntaukset vuosien harjoittelua ennen initiaatiota.
  • Myös ferin initiaatio varioi ja yhteisenä piirteenä voidaan pitää ainoastaan tiettyä perinnettä, joka siirretään initiaatiossa. Initiaatio onkin useimmiten räätälöity sopivaksi initioitavalle.

Linkkejä

Feri Traditio Community

WitchWorlds: Feri Tradition

Wikipedia: Feri Tradition

Kirjallisuutta

Storm Faerywolf: The Stars within the Earth

Anaar: The White Wand

Victor Anderson: Etheric Anatomy

Victor Anderson: Lilith’s Garden (runoja)

Victor Anderson: Thorns of the Bloodrose (runoja)

Starhawk: The Spiral Dance

Teksti: Mari Tornio

Artikkeli on käännetty hyvin vapaasti seuraavista lähteistä:

http://www.feritradition.com

Storm Faerywolf, 2007. A History of F(a)eri(e) tradition

Veedub (Valerie Walker), 2002/2006. Feri FAQs

Thorn, T. Coyle, 2004. Evolutionary Witchcraft

Cora Anderson, 2004. Fifty years in the Feri tradition


* Käytän Faery-sanan tilalla suomalaista sanaa haltija, koska se vastaa lähinnä kelttiläistä sanaa fairy, jonka synonyymina feri-traditiossa käytetään sanaa faery. Fairy suomennetaan yleensä keijukaiseksi tai haltijaksi, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös metsän-, vuoren-, veden- tai kodinhaltijaa, tonttua, menninkäistä, peikkoa, maahista, demonia tai joskus jopa jättiläistä (Hjelt 1995, s.134)

Romuva

Romuva on liettualainen polyteistinen luonnonuskonto ja uskonnollinen yhteisö. Kansanuskoa on viime vuosina pyritty elvyttämään jatkaen vanhoja balttilaisia perinteitä.

Romuva-sanan etymologia juontaa luultavasti baltialaiseen tyyntä ja rauhallista merkitsevään kantasanaan; ram-/ram. Romuva-järjestö on lainannut nimensä vanhalta preussilaiselta pakanalliselta pyhätöltä, jonka nimi oli Romuva. 1326 kirjoitettu Peter von Dusburgin teksti kertoo, että pyhättöalueella asui kriwe eli ylipappi, joka oli vastuussa koko Baltian alueen uskonnosta. Vain tämä lähde mainitsee temppelin nimeltä, joten tarinan aitoudesta ei voi olla varma.

Romuvassa keskeistä on luonnon pyhyyden kunnioittaminen. Uskonnon seremonioita järjestetäänkin ulkona luonnossa, esimerkiksi uhripuun äärellä. Esi-isiä muistetaan ja edesmenneiden sukulaisten ajatellaan yhä olevan tärkeä osa suvun elämää. Uskonnossa tärkeitä teemoja ovat vuodenkierron merkitys, ylpeys liettualaisesta kulttuurista, taiteesta, kansanmusiikista ja kansanperinteestä juhlapäivineen. Myös ekologinen aktivismi ja pyhien luonnonpaikkojen kunnioittaminen sekä vaaliminen ovat keskeisiä asioita. Liettuan pyhät metsät mainitaan jo ensimmäisissä kirjallisissa lähteissä, jotka viittaavat maahan. Vaikka romuvan harjoittajia on pääasiassa Liettuassa, ei paikallinen uskonnollinen yhteisö vaadi harjoittajilta liettualaista syntyperää. Pohjois-Amerikasta löytyy romuvan harjoittajia, joilla ei ole etnistä baltialaista taustaa.

Romuvan myyteissä toistuva teema on ihmisen sisäinen sankaruus ja voima, jota jokainen voi kasvattaa tullakseen vahvemmaksi ihmiseksi. Liettuan pakanalliset juuret. Liettualaiset heräsivät kansallisromanttisessa hengessä 1800-luvulla eli samoihin aikoihin, kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa vanhat pakanalliset juuret ja luontomystiikka alkoivat kiinnostaa runoilijoita. Kansallisromanttisessa nosteessa tutkijat ja kirjoittajat näkivät vanhassa pakanallisessa menneisyydessä kiinnostavia arvoja, jotka haluttiin elvyttää ja nostaa uudelleen kansan tietoisuuteen. Liettuassa tämä tarkoitti mytologian penkomista, jäsentelyä ja osittain uudelleen keksimistäkin.

Toisilta kulttuureilta lainattiin jumalia tai heidän ominaisuuksia, jotka istutettiin omille kansallisille jumalhahmoille ja henkiolennoille. Aikojen saatossa kulttuurillista vaihtoakin tapahtui, joten on hankala sanoa tarkalleen, mitkä olivat alkuperäiset liettualaiset jumaluudet ja uskomusjärjestelmän tyypilliset piirteet. 1900-luvulla vanhojen pakanallisten pyhäpäivien juhliminen, kansanuskon tapojen ja perinteiden noudattaminen vahvistui.

Baltian historiassa on muutamia tärkeitä vuosilukuja, jotka liittyvät kansanuskon kehittymiseen. 1900-luvun alussa hatarat kansanrunouslähteet innostivat baltialaisia perustamaan uskonnollisia ryhmiä, joissa oli ajalle tyypillisesti vaikutteita myös buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta ja idän filosofioista. Vuonna 1911 Domas Šidlauskas-Visuomis perusti balttialaista pakanuutta rekonstruoivan Vaidevutyben ja E. Brastinis latvialaista kansanuskoa elvyttävän Dievturin.

Neuvostomiehityksen jälkeen 1940-luvulta alkaen romuvan harjoittaminen kiellettiin, koska uskonto kannusti liettualaisia kansallismielisyyteen. Monia romuvan harjoittajia teloitettiin tai pakkosiirrettiin Siperiaan vankileireille. Kun 1960-luvulla vangit pääsivät palaamaan Siperiasta Liettuaan, nosti romuvan harjoittaminen pian päätään uudelleen. Ylipappi Jonas Trinkunas ryhtyi järjestämään julkisia pakanallisten juhlapyhien juhlallisuuksia ja perusti Vilnius Ethnological Ramuva -järjestön. Virallinen romuvan harjoittajien uskonnollinen yhdyskunta perustettiin 1992.

Vanhoista pakanallisista juurista huolimatta romuva lasketaan Liettuassa uususkonnoksi, sillä perinteisen uskonnon tittelin voi saada vasta, kun uskontokunta on ollut olemassa vähintään 25 vuotta.

Romuvan jumaluudet

Romuvan jumalten joukosta Andajus (myöhemmin Dievas) kantaa pääjumalan titteliä. Nimestä käytetään myös muotoa Dievas Senelis eli ”Jumala vanha taatto” tarkoittaen tällä jumalan manifestaatiota maan päällä vanhan kerjääjämiehen hahmossa, joka kulkee opettamassa ihmisille läksyä moraalista. Hän on myös magian ja lääkinnän jumala. Perkunas tunnetaan ukkosen, sateen, myrskyjen, vuorten, taivaan ja tammien jumalana. Hän on yksi liettualaisen mytologian tunnetuimpia jumaluuksia. Hänet kuvataan yleensä parrakkaansa miehenä, jolla on kädessään kirves, pari nuolta ja kulkuneuvonaan vuohien vetämät vaunut.

Teliavelis on seppien jumala. Teliavelis muistuttaa kotoista seppä Ilmaristamme, sillä hänkin on maaginen ja mahtava takoja. Aikojen alussa hän takoi auringon ja heitti sen taivaankannelle tuottamaan elämää. Taivaankappaleista kuu personoituu Menuo-nimiseksi jumalaksi.

Maapallo ja nimenomaan hedelmällinen multaisa maa on jumalten joukossa Žemyna-jumalatar, jonka nimi juontuu liettualaisesta maata tarkoittavasta termistä. Häntä on kunnioitettu maaäitinä ja yhtenä pääjumaluuksista, sillä hän antaa elämän kasveille, ihmisille, eläimille ja kaikille elollisille. Viljankorjuun päätteeksi viimeisistä jyvistä on valmistettu jumalattarelle omistettu leipä, joka on haudattu maahan takaamaan seuraavalle vuodelle hyvä kasvu.

Häissä ja maanviljelykseen liittyvissä seremonioissa järjestetään žemyneliauti-rituaali jumalattaren kunniaksi. Rituaalissa perheenpää lukee rukouksen pirskotellen maahan uhriolutta. Rituaaliateriaksi valmistetaan kukko tai kana. Jokainen perheenjäsen saa palan leipää, jonka tarjoamisen yhteydessä voi lausua tilanteen mukaan toivotuksia, rukouksia tai siunauksia.

Jumalattarista Žvoruna suojelee metsästäjiä sekä metsiä, Dalia puolestaan hallitsee kohtaloa ja kehräämisen taitoa. Laima tunnetaan kohtalon ja onnen jumalattarena. Aušrine eli aamutähti on pääjumalan tytär, kauneuden ja nuoruuden jumalatar. Häntä kutsutaan toisinaan aamunkoitoksi nimellä Aušra. Hänet on usein samaistettu kreikkalaiseen Eos-jumalattareen ja roomalaiseen Auroraan. Hänen sisarensa on illankoiton ja iltatähden jumalatar Vakarine, joka petaa joka ilta auringolle vuoteen. Pääjumalan tyttäristä Gabija on pyhän tulen kummitäti ja vaalija.

Aurinko tunnetaan läpi Baltian Saule-nimisenä jumalattarena, jolla on keskeinen rooli maanviljelykseen liittyvissä seremonioissa. Hän on hyvin voimallinen ja kantaa huolta epäonnisista ja orvoista. Hänen tehtäväkenttäänsä kuuluvat koko elämän ja hedelmällisyyden vaaliminen, lämpö ja terveys. Auringon elävöittävä lämpö virtaa taivaasta maahan ja tekee kaikesta elävää ja kukoistavaa. Aurinko kulkee taivaankannella Ašvieniai-kaksosten vetämässä vaunussa.

Giltine on kuoleman jumalatar, jonka muut kutsumanimet Kaulinycia ja Maras viittaavat mustaan surmaan, koleraan sekä ruttoon. Hänet yhdistetään myös pöllöihin. Liettualaisen jumaliston persoonallisimpia hahmoja ovat seitsemän sisarusta, jotka valmistavat ihmisten elämistä vaatteita. He tuovat mieleen norjalaisen mytologian nornat ja kreikkalaiset kohtalottaret. Verpiancioji punoi elämänlangan, Metancioji loi elämänkuteelle reunat, Audeja toimi kutojana ja Gadintoja katkaisi langan. Sergėtoja ryhtyi nuhtelemaan edellistä asiasta ja onnistui myös aiheuttamaan riitoja ihmisten välille. Nukirpeja leikkasi elämänvaatteen ja Išskalbeja pesi lopuksi pyykit.

Luonnonhenget

Romuvan maailmankuvassa on monelle kansanuskolle tyypillisesti animistisia piirteitä. Villissä luonnossa ja pelloilla on paljon vilistäviä henkiolentoja, joiden nimet liittyvät eläimiin tai luonnonilmiöihin. Vesistöjen henkiä Liettuassa ovat järvien henget (Ežerinis), jokien henget (Upinis) sekä merten ja myrskyjen henget (Bangputys). Pohjatuulen henki Auštra vartioi pohjoisessa paratiisin portteja. Hän valaisee kuoleman jälkeen hengille tien kohti paratiisia.

Javine on kodinhaltija tai jumaluus, jonka tehtävä on suojella latoja sekä viljaa. Myös Jievaras on viljan suojelija. Hänelle uhrataan rukiin korjuuajankohtana. Kodinhengistä Aitvaras oli kahtiajakoinen; se saattoi tuoda sekä hyvää että huonoa onnea. Kupole vastaa keväisin luonnossa heräävästä kasvusta ja kukkien kasvamisesta loistoonsa. Hänelle järjestetään seremoniallinen juhla (Kupolines tai Rasos), joka muistuttaa läheisesti esimerkiksi suomalaista juhannusperinnettä ja vanhempaa Mittumaaria. Kupolen juhlan aikaan naiset keräävät pyhiä yrttejä ja ihmiset iloitsevat laulaen sekä tanssien.

Luonnossa liikkuu peikkomaisia otuksia (Kaukas), maahisia (Nykštukas), sekä keijumaisia naispuolisia henkiolentoja (Laume), joita on kutsuttu myös nymfeiksi. He liikkuvat tarujen mukaan kolmen ryhmissä ja ovat valkoisia ja taivaansinisiä. Ihmismäisen vartalon jatkeena heillä on lintujen jalat ja luonteeltaan he kuuluvat olevan ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Joskus ihmispolon tielle voi sattua kuolleen ihmisen henki Veles.

Luonnonhenkien joukosta löytyy synkkiä ja pelottaviakin hahmoja. Pitkäkätinen ja käppyräsorminen Baubas on usein käytetty tuhmien lapsien pelote, jonka kerrotaan koskettelevan ihmisten hiuksia inhottavilla luisilla sormillaan ja tuijottavan punaisilla silmillään. Baubas saattaa ottaa mustan hahmon ja livahtaa asumaan maton alle tai asumuksen pimeään nurkkaan. Klassinen mörkö siis, ja valmiina nappaamaan kiukuttelevat lapset. Slogutis eli painajainen on toinen inhottava hahmo, joka tuo painajaisia, pelkotiloja ja kurjuutta. Pelottavissa metsissä voi törmätä myös Žiburinikseen, joka on pimeässä hohtava luuranko.

Paholainen eli Velnias on liettualaisessa mytologiassa kristillistä Saatanaa kevyempi hahmo, joka on mieltynyt ilkikuriseen kujeiluun ja jekkuiluun norjalaisen Lokin tapaan. Se saattaa asustaa puunjuurakoissa ja muissa ovelissa paikoissa. Perkunas on kuitenkin ottanut asiakseen rökittää Velniasta. Ennen kristinuskon vaikutusta Velnias oli lähinnä soiden ja joutomaiden valtias.

Liettualaisesta kansanperinteestä löytyy perinteinen vanhan noita-akan hahmo. Ragana on vanha eukko, viisas muori ja noita. Eikä kyse ole pelkästään myyttisestä hahmosta, vaan iäkkäitä tietäjäeukkoja ja noitanaisia kutsuttiin tällä nimellä. Heillä oli tyypillisesti vankka tietous yrteistä, kasveista ja luontaislääkinnästä. Toisten mielestä he halusivat kontrolloida luonnonvoimia omiin synkkiin tarkoitusperiinsä.

Vuosijuhlat ja juhlapäivät

Uskolliset seremoniat aloitetaan rituaalisella puhdistautumisella. Osanottajat pesevät kätensä ja kasvonsa. Sen jälkeen sytytetään tulialttarille pyhä tuli aukuras laulaen samalla rituaalihymnejä ja kansanlauluja (daina). Seremoniassa uhrataan ruokaa, juomaa, kukkia ja kasveja liekeille. Jokainen voi myös lähettää oman viestinsä jumalille uhrisavun ja liekkien mukana. Tunnetuin romuvan seremoniapaikka on Šventojin lähellä sijaitseva Žemaiciu Alka, jonka vaikuttavassa miljöössä kohoaa 11 jumalpatsasta.

Romuvan neljä pääjuhlaa ovat vuodenkierron taitekohtia: syys- ja kevätpäiväntasaus sekä talvi- ja kesäpäivänseisaus. Näiden juhlien puolivälissä juhlistetaan vielä muita juhlia, jotka liittyvät pääosin vanhaan maanviljelyskulttuuriin. Kesäpäivänseisaus on auringon eli Saulen juhla. Samaan aikaan sijoittuu myös Rasos-juhla, jolloin tehdään keskikesän yrttimagiaa, poltetaan kokkoja, tanssitaan tulen ympärillä ja hypitään nuotioiden yli. Auringon loistoa juhlistetaan läpi yön aina siihen saakka, että aamuauringon ensimmäiset säteet tervehtivät juhlakansaa.

Talvipäivänseisaus liittyy myös aurinkojuhliin, vaikka se sijoittuu keskelle pimeää talvea. Silloin juhlitaan auringon eli Saulen paluuta. Kuolleita muistetaan kelttiläisen halloweenin ja suomalaisen pyhäinpäivän aikoihin Velines-juhlassa.

Užgavenes on talven loppumisen ja kevään alun juhlapäivä, jota vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Juhlassa poltetaan talvea symboloiva olkinukke. Juhlapäivässä on karnevaalihenkeä ja osanottajat pukeutuvat erilaisiin naamareihin tanssien ja syöden pannukakkuja, jotka symboloivat auringon paluuta. Užgavenes on vanhin liettualainen perinnejuhla, jota on vietetty aina esihistorialliselta ajalta asti ja se sisältää yhä elementtejä toteemieläinten (erityisesti karhun) ja esi-isien kunnioittamisesta. Juhlapäivänä on myös pidetty hevoskisoja ja häitä.

Huhtikuussa juhlistetaan Jore-juhlan menoissa Perkunasta, joka herättää keväällä toden teolla luonnon hedelmällisyyden kukkaansa. Myös muita juhlapäiviä on runsaasti niin maanviljelykseen kuin jumaluuksiin liittyen.

Aiheeseen liittyen

Introduction to Lithuanian Paganism

Romuva Facebookissa

Lähteet: Encyclopedia Lituanica Endre Bojtár: Foreword to the Past: A Cultural History of the Baltic People

S. C Rowell: Lithuania Ascending: A Pagan Empire Within East-Central Europe, 1295-1345.

Wicca

Wicca on uuspakanallinen luonnonuskonto. Sanan “wicca” etymologiaa ei tiedetä, mutta on esitetty että sanan juurena olisivat anglosaksin “weik” tai “wic”, jotka olisivat tarkoittaneet uskontoa, magiaa, viisautta tai taivuttamista/kääntämistä. Muita usein käytettyjä nimityksiä ovat noituus, uusnoituus ja vanha uskonto. Kaikki noidat tai uusnoidat eivät ole wiccoja, ja jotkut wiccat eivät halua itseään nimitettävän noidiksi.

Wiccan historiaa

Wiccan alkuperästä on monia käsityksiä, jotka liittyvät eri tapaan määritellä wicca. Jos wicca käsitetään tiukasti uuspakanallisena uskontona, on se luotu 1939-1950 paikkeilla. Traditionaalisen wiccan perustaja Gerald Gardner kokosi wiccan eri lähteistä yhdessä Doreen Valienten ja muiden covenin jäsenten kanssa. Wiccassa voi huomata vaikutteita vanhoista hedelmällisyysuskonnoista, Charles Lelandin ja Margaret Murrayn tutkimusteksteistä, Aleister Crowleyn länsimaisesta magiasta ja kansanuskomuksista.

Joskus wiccasta puhuessa tarkoitetaan yleisesti uusnoituutta ja tällöin voidaan nähdä wicca yhtenä muotona vanhalle kansannoituudelle ja hedelmällisyysmagialle, jossa keskeistä olivat hedelmällisyyden Jumalattaren ja metsästyksen Jumalan palvonta. Wiccan syntyyn vaikutti Margaret Murrayn teokset The Witch Cult In Western Europe (1921) ja The God of the Witches (1933), jossa hän loi tarkoitushakuisesti myyttiä esikristillisestä noitien uskonnosta, joka oli säilynyt kivikaudesta noitavainoihin asti. Myöhemmin tutkimukset tyrmättiin tarkoitushakuisina. Vaikka noitien universaalia uskontoa ei wicca-tyyppisenä uskontona olekaan ollut, on kansannoituus ja shamanistinen magiaperinne ollut tunnettua kautta maailman.

Wiccan muotoja ja traditioita

Gerald Gardnerin kirjoituksista ja opetuksista syntyi tunnettu traditionaalisen wiccan muoto: gardnerilainen wicca. Gardnerilaisessa wiccassa jumaluus nähdään Jumalattarena ja Jumalana. Covenissa ylipapittarella on korkein auktoriteetti, vaikka hän toimii yhteistyössä ylipapin kanssa. Traditio on initiatorinen ja uskontoa harjoitetaan covenissa, jonka ihanne on koostua miehen ja naisen työpareista.

Wiccaa on Gardnerin jälkeen tehnyt tunnetuksi Gardnerin covenin ylipapittarenakin toiminut Doreen Valiente, sekä alexandrialaisen wiccan luonut Alex Sanders. Opetukset ja rituaalit ammentavat pitkälti gardnerilaisesta wiccasta, mutta aleksadrialaisuuden eri linjat sisältävät myös runsaasti seremoniallista magiaa ja kabbalaa.

Wicca levisi Amerikan mantereelle alkujaan gardnerilaisen Raymond Bucklandin mukana, joka myöhemmin perusti oman suuntauksensa: Saxon/Seax Wican, joka pyrki purkamaan traditionaalisen wiccan covenhierarkiaa ja pelkistämään rituaalikaavoja saksilaisia jumaluuksia käyttäen. Amerikan valloituksen aikana wiccaan ja muuhun noituuteen kytkeytyi varsin voimakkaasti ekotietoisuus ja feminismi.

Wiccaa harjoittavat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, eklektikoihin ja traditionalisteihin. Eklektikolla tarkoitetaan omaa henkilökohtaista polkuaan eri lähteistä yhteen sovittaen luovaa wiccaa. Traditionalistit ovat jonkin tradition jäseniä, ja noudattavat sen tapoja vaihtelevassa määrin. Tänä päivänä enemmistö Suomen wiccoista on eklektikkoja ja harjoittaa uskontoaan yksin.

Wiccaan liittyy luonnon syklien juhlistaminen ja niihin liittyvät rituaalit. Yleensä huomioidaan vuoden jakautuminen kahdeksaan ns. aurinkopyhään, sekä kuun vaiheet (täydet kuut ja/tai uudet kuut).

Aurinkopyhät ovat:

31.10. Samhain (kelttil.), kekri: uuden vuoden alku, viimeinen kolmesta sadonkorjuujuhlasta. Kuolleiden juhla.

21.-22.12. Yule, joulu, talvipäivänseisaus: valon ja kevään toivon juhla, vuoden pisin yö.

1.-2.2. Imbolc (kelttil.), Brighidt, kyntteli: ensimmäinen kevään tulon juhla.

19.-21.3. Ostara, kevätpäiväntasaus: toinen kevään tulon juhla.

1.5. Beltaine (kelttil.), toukoyö, vappu: kolmas kevään tulon juhla.

20.-22.6. Litha (kelttil.), kesäpäivänseisaus: vuoden pisin päivä.

1.-2.8. Lughnasadh (kelttil.), elojuhla: ensimmäinen sadonkorjuu.

22.-23.9. Mabon (kelttil.), syyspäiväntasaus: toinen sadonkorjuu.

Wiccan peruspiirteitä

Kuten useimmissa uuspakanallisissa uskonnoissa, myös wiccassa pidetään luontoa pyhänä ja Jumaluutta luonnossa läsnäolevana. Tämä käsitys pohjautuu Euroopan ei-kristillisiin ja esikristillisiin uskontoihin. Melko yleisesti voidaan sanoa wiccoille olevan yhteistä mm. seuraavat seikat:

  • Positiivinen suhde luontoon pyhänä
  • Ihminen koetaan osana luontoa, ei ylempänä eikä alempana
  • Naisten asema tasa-arvoisina tai johtavina papittarina
  • Oman kokemuksen korostaminen
  • Muiden uskontojen suvaitseminen
  • Kaikenlaisen käännyttämisen pitäminen epäsuotavana           
  • Seksuaalisuus ja ruumiillisuus hyvinä ja pyhinä asioina                  
  • Henkilökohtainen yhteys Jumaluuteen
  • Kaikilla mahdollisuus toimia pappina/papittarena            
  • Elementtisymboliikan käyttö (ilma, tuli, vesi, maa, henki)

Wiccan liturgia ei ole yhtenäinen, mutta monet teemat ovat yleisessä käytössä; näitä ovat mm. kehän luominen, elementtien kutsu, ns. Charge of the Goddess, tietyt myytit (esim. Jumalattaren matka kuolleiden maailmaan) sekä sanonnat. Yhtä kaikille yhteistä pyhää kirjaa ei ole. Ns. Varjojen Kirja on yksittäisen wiccan luoma kokoelma hänelle tärkeitä tekstejä, tai ryhmän, covenin taikka tradition jäsenille yhteinen.

Covenilla tarkoitetaan ryhmää wiccoja, jotka harjoittavat uskontoa yhdessä. Coven voi olla hyvinkin muodollinen, valikoiva ja suljettu rakenne, jossa pyritään “täydellisen rakkauden ja luottamuksen” ihanteeseen, tai vapaampi jäsenten mieltymysten ja tradition mukaan. Avoimissa ryhmissä, joiden tarkoitus ja rakenne vaihtelee suuresti, ryhmästä saatetaan käyttää muita nimityksiä, kuten noitapiiri tai piiri.

Wiccan teo/tealogia

(Teologia = oppi jumalasta, tealogia = oppi jumalattaresta.)

Jotkut wiccat keskittyvät tiettyyn/tiettyihin yksittäisiin jumaluuksiin tai jumalperheisiin uskonnonharjoituksessaan, jotkut keskittyvät eri jumaluuksiin tilanteen mukaan, ja toisaalta on wiccoja, joilla on monoteistinen tai ateistinen (personoimaton elämänvoima) uskonnonharjoitus. Panteismi, käsitys siitä että kaikki on jumaluuden/jumaluuksien osaa, on myös yleinen. Jotkut näkevät jumaluuden ihmisen ymmärtämättömissä olevana mysteerinä, ja Jumalatar ja Jumala ovat ihmiselle käsitettäviksi tehtyjä symboleja, helpommin samaistuttavissa olevia osia.

Suuri osa wiccoista kunnioittaa uskonnonharjoituksessaan Suurta Jumalatarta, ja monet myös hänen puolisoaan Metsän Herraa/Sarvipäätä.

Tämä näkemys perustuu käsitykseen kahdesta toisiaan tukevasta ja täydentävästä polariteetista, eikä ole jako hyvä-paha-akselilla.

Jumalattareen ja Jumalaan voidaan liittää aspekteja ja käsiteryppäitä: esim. Jumalattaren yhteys maahan ja hedelmällisyyteen; Äiti Maa, tai yhteys kuuhun ja veteen: intuitioon ja henkiseen luovuuteen. Jumala yhdistetään usein metsään, villieläimiin, aurinkoon (Metsän Herra, Sarvipää, aurinkopoika, Apollo/Helios/Ra). Jumaluuksista voidaan myös käyttää esim. antiikin Kreikan, Rooman, Egyptin tai muiden alueiden mytologioiden mukaisia nimiä. On myös traditioita joiden uskonnonharjoitus keskittyy pelkästään Jumalattareen (esim. jotkut diaanisen wiccan suuntaukset).

Yhteisiä teemoja ovat esimerkiksi:

  • Jumalatar Sarvipään/Metsän Herran äitinä ja puolisona
  • Jumalan kuolema ja syntymä vuoden kierron edetessä
  • Jumalattaren matka kuolleiden maahan
  • Jumaluuden kokeminen immanenttina eli kaikessa läsnäolevana: luonnossa, ihmisissä ja vuoden kierrossa
  • Maapallon, tämän elämän ja maailman arvostaminen
  • Syklinen muutos eroottisena elämän, kuoleman ja jälleensyntymän tanssina on suosittu teema wiccan symboliikassa, rituaaleissa ja liturgiassa.
  • Pyhien tekstien itsensä tai niiden tulkinnan merkitystä ei painoteta, tärkeämpää on oma kokemus.
  • Vaikka monet wiccat uskovat reinkarnaatioon jossakin muodossa, ei siihen liity wiccassa buddhalaistyylistä pyrkimystä päästä pois elämien jatkumosta.
  • Wiccat eivät yleensä pidä wiccan luokittelusta new ageen, koska wiccassa arvostetaan sekä elämän valoisia että synkkiä aspekteja.
  • Wiccaan liittyy tee-se-itse-ajattelu: oman polun luominen, ja epäluottamus guruja ja hengellisyyden kaupallistamista kohtaan.

Wiccan etiikka

Wiccassa ei ole yleisiä käskyjä tai sääntöjä sinänsä, lukuun ottamatta mahdollisia traditioiden sisäisiä esim. käyttäytymistä tai rituaaleja koskevia sääntöjä. Ns. Wiccan Ohjeen (Wiccan Rede) sekä kolminkertaisuuden lain voidaan sanoa tiivistävän wiccan etiikan.

Wiccan ohje kuuluu “tee mitä tahdot, mutta älä vahingoita”. Kolminkertaisuuden lain mukaan kaikki ihmisen teot palaavat hänelle takaisin moninkertaisina maailman vuorovaikutteisuuden seurauksena.

Rituaalit

Wiccaan yleisesti liittyy myös rituaalinen puoli. Rituaaleja tehdään juhlapyhien (aurinko- ja kuupyhät) ja osallistujien elämänvaiheiden (esim. lapsen syntymä, rakkaussuhteen vahvistaminen, uuteen kotiin muuttaminen jne.) juhlistamiseksi, sekä esim. parantamiseen tai muihin vastaaviin. Yleensä wiccan rituaali sisältää esimerkiksi kehän (pyhitetyn rituaalitilan) luomisen, Jumaluuden/Jumaluuksien invokaation eli kutsumisen olemaan läsnä rituaalissa, sekä mm. tanssimista, laulamista, ruoan ja juoman nauttimista, sekä lopuksi kehän sulkemisen kiitoksineen.

Yleisiä rituaalivälineitä ovat athame (rituaaliveitsi) ja malja. Rituaaleissa voidaan käyttää myös mm. kelloa, luutaa, kynttilöitä, patoja, rumpuja, suitsuketta, rituaalikoruja, patsaita, miekkaa, sauvoja tai muita esineitä. Työkalujen symbolinen merkitys vaihtelee wiccan harjoittajan ja tradition mukaan. Athamea ja miekkaa käytetään vain symbolisesti, energiatyöskentelyyn. Niiden katsotaan jopa menettävän voimansa, jos niillä vahingoitetaan elävää olentoa.

Wiccaan mysteeriuskontona liittyy usein ns. dedikaatio- eli omistautumisrituaali, jonka wicca voi tehdä päättäessään alkaa harjoittaa wiccaa uskontonaan. Rituaalin sisältö riippuu traditiosta tai yksinään harjoittavilla omista mieltymyksistä, ja usein sitä edeltää vuoden ja yhden päivän opiskeluaika.

Wiccaan liittyy lisäksi initiaatiorituaaleja, jotka edellyttävät tiettyjen asioiden läpikäymistä. Nämä rituaalit littyvät mysteerien kohtaamiseen sekä henkiseen kasvuun wiccana. Ne voivat liittyä myös tradition jäseneksi ottamiseen tai wiccan aseman muuttumiseen covenissa, tai osoituksena kehityksestä (kokemus, osaaminen, kyvyt) papittarena tai pappina.

Aiheeseen liittyen

Kysymyksiä ja vastauksia wiccasta

Noitavainot ja noituuden historialliset määritelmät

Wicca – koti vai kartano?

Ensimmäistä kertaa suomalaisesta wiccasta

Yule – äitien yö

Haastatteluita

Miesnäkökulma wiccaan

Haastattelussa Maxine Sanders

Johanna Virtanen: wicca Suomessa

Kirja-arvosteluja ja esittelyjä

The Witches` God

Lilith McLelland: Out of Shadows

Kirjallisuutta

Anderson, Victor: Thorns of the Blood Rose (Feri-runoutta)

Anderson, Victor: Etheric Anatomy: The Three Selves and Astral Travel (Feri-traditio)

Anderson, Cora: Fifty years in the Feri tradition (Feri-traditio)

Beth, Rae: Wiccan Path (eklektistä wiccaa)

Buckland, Raymond: Complete Book of Witchcraft (yleiswiccaa)

Buckland, Raymond: The Tree (Seax Wicca)

Crowley, Vivianne: Wicca – the Old Religion in the New Millennium (gardnerilaisen ylipapittaren kuvaus wiccasta)

Cuhulain, Kerr: The Law Enforcement Guide to Wicca (amerikkalaisille poliiseille ja lakimiehille tarkoitettu teksti)

Farrar, Janet & Stewart: The Witches’ Bible, The Witches’ Goddess, The Witches’ God (aleksandrialaisen tradition kuvausta)

Gardner, Gerald B.: High Magic’s Aid, Witchcraft Today, the Meaning of Witchcraft

Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?

Hutton, Ronald: The Triumph of the Moon – a History of Modern Pagan Witchcraft

Leland, Charles: Aradia, or the Gospel of The Witches

Ryall, Rhiannon: West Country Wicca (perhetradition kuvausta)

Starhawk: The Spiral Dance (eklektistä wiccaa, Reclaiming/Feri), Dreaming the Dark (immanentti maailmankuva)

Valiente, Doreen: The Rebirth of Witchcraft, An ABC of Witchcraft

Lähteitä:

Alt.religion.wicca-uutisryhmän FAQ

US Chaplain’s Handbook (USA:n armeijapastorin käsikirja, wiccaa koskeva luku)

Sohlberg, Jussi: Magian harjoittaminen uusnoituudessa, Pro gradu – tutkielma, 1996, Helsingin yliopisto, Uskontotieteen laitos, teologisen tiedekunnan kirjasto. (Eräs sähköinen versio)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivut muista uskonnoista, “Länsimainen uuspakanuus” (sisältää osuuden wiccasta)

Viskari, Eija: Englantilainen uusnoituus – taustaa, kehitysvaiheita ja peruspiirteitä. 1990, Uskontotieteen pro gradu-tutkielma. Turun yliopisto: Kulttuurien tutkimuksen laitoksen kirjasto.

Druidismi

Druideista puhuttaessa on hyvä ottaa heti aluksi harppaus historiassa taaksepäin.

Historialliset druidit olivat kelttiläisten kansojen tietäjäluokka, joten ymmärtääkseen modernia druidismia täytyy tuntea hivenen kelttien historiaa ja uskonnollista maailmaa.

Kelttiläisen kulttuurin arvellaan syntyneen noin 700-500 ennen ajanlaskumme alkua. Kelttiläinen kulttuuri oli vallalla Irlannissa, Iso-Britanniassa ja mantereen puolella Galliassa. Kelttien valtakausi alkoi hiipua Rooman keisarikunnan painaessa kelttiläisiä kansoja ikeensä alle ja kristinuskon syrjäyttäessä hiljalleen vanhan kansanuskon. Druidismi eli pitkään käsi kädessä kristinuskon kanssa ja osa vanhan uskonnon tietäjistä siirtyi myös kirkon palvelukseen ja luostareihin.

1800-luvulta lähtien nationalismi ja romanttinen liike nostivat kelttiläisiä kieliä ja kulttuuria uuteen arvostukseen. Kirjailijat ja runoilijat kirjoittivat ihailevaan sävyyn druideista ja menneistä luonnonläheisistä ajoista. Tämä vaikutti vahvasti uuspakanallisen druidismin syntyyn. Jo edeltävällä 1700-luvulla oli syntynyt useita druidi-seuroja, jotka pyrkivät elvyttämään kelttiläistä kulttuuria.

Moderni uuspakanallinen druidismi syntyi 1960-luvulla. Ross Nichols perusti vuonna 1963 Order of Bards, Ovates and Druids (OBOD) –järjestön. Nicholsin lisäksi perustajajäsenten joukosta löytyi useita aiemmin The Ancient Druid Order –järjestössä vaikuttaneita henkilöitä. Kyseisen järjestön juurten sanotaan ulottuvan aina vuoteen 1717 asti. Koko maailmassa arvioidaan olevan ehkä 15000-20000 druidia. Druidismi on suosituinta Britanniassa, jossa on noin 6000 druidismin harjoittajaa. Modernille druidismille on tyypillistä ajatus, että kyseessä on pikemminkin hengellisyyden muoto kuin uskonto. Druidijärjestöihin kuuluukin paljon eri uskontojen edustajia.

Kuva druideista on syntynyt paljolti kirjallisuuden ja populaarikulttuurin värittämien käsitysten mukaan eikä usein pohjaa historialliseen tietoon.

Historiallisista druideista ei tiedetä paljoa 

Druideista ei ole säilynyt esimerkiksi yhtään kuvaa, mutta silti heidät kuvataan valkoiseen kaapuun pukeutuneena kuten Asterix-kirjojen Akvavitix-druidi. Erehdys syntyi jo vuosisatoja sitten, jolloin roomalainen luonnonhistorioitsija Plinius kuvasi druidit kreikkalaisten filosofien patsaiden kaltaisina valkokaapuisina miehinä. Silti tapa on jäänyt elämään ja nykyisinkin useat druidit vyöttävät itsensä valkeisiin rituaalikaapuihin. Stonehenge-kivikehää luultiin aiemmin druidien rakentamaksi. Tosi asiassa druideilta ei ole säilynyt minkäänlaisia monumentteja tai rakennuksia. Myöskään kirjoitettua tietoa ei ole säilynyt jälkipolville.

Stereotypioita druideista syntyi jo varhaisten kirjailijoiden kynästä. Roomalaiset ja kreikkalaiset kirjoittivat druideista runsaasti. Roomalaisille druidit edustivat kaikkea halveksittavaa, barbaaria, verenhimoista villiyttä ja ihmisuhreja. Kreikkalaisille druidit olivat päinvastoin vehreitä, luonnon helmassa kirmaavia puunhalaajia. Molemmat käsitykset ovat kärjistyksiä todellisuudesta.

Sananen kelttien jumaluuksista ja uskonnosta

Kelttien jumalten nimet viittasivat heidän tehtäviinsä ja luonteeseensa. Pääosin kelttien jumaluudet olivat heimojumaluuksia, jotka olivat tiettyyn paikkaan ja heimon alueeseen sidottuja. Tutkijat ovat löytäneet yli 350 erilaista kelttien jumaluutta, joista valtaosa esiintyy vain kerran kiviin kaiverrettuna. Ainut tapa tutkia kelttien jumaluuksien tehtäviä onkin nimien tutkiminen, koska kirjallista aikalaisdokumentointia aiheesta ei ole säilynyt.

Kelttien jumaluudet jaetaan kolmeen luokkaan:

  • maajumalattaret
  • heimojumalat
  • soturijumalat

Heimojumalten symboliikka liittyy usein taivaaseen. Tämän voi huomata jumalpatsaissa, joissa jumaluus pitelee kädessään auringonkehrää tai seisoo korkean pilarin päällä. Heimojen maa-alueiden varjelijat olivat naispuolisia jumalattaria. Maan viljavuus taattiin hedelmällisyyttä painottavilla rituaaleilla. Heimon hallitsijan vaihtuessa uuden hallitsijan katsottiin astuvan samalla myös avioon heimon maa-alueen jumalattaren kanssa. Virkaanastujaisissa tämä toteutettiin symbolisesti naittamalla jumalattaren edustajaksi valittu nuori tyttö hallitsijan kanssa. Keltit uskoivat, että jumalat saattoivat avioitua keskenään. Sen vuoksi eri heimoja voitiin yhdistää tai jumalperheen kokoonpano saattoi muuttua sodankäynnin ja maa-alueiden valloitusten yhteydessä.

Soturijumalat kuvattiin maskuliinisuutta ja voimaa korostaen. Miehisyyttä, terveyttä ja voimaa esitettiin esimerkiksi kuvaamalla jumalat ja toisinaan myös jumalattaret sarvipäisenä. Sarvet vaihtelivat oinaansarvista esimerkiksi härän ja peurojen sarviin.

Kelttien uskonnonharjoitus oli yhteisöllistä ja jumaliin suhtauduttiin toverillisen kunnioittavasti. Jumalilta pyydettiin apua ja neuvoja. Keskeisin uskonnonharjoittamisen muoto oli uhrirituaali. Uhreja suoritettiin muun muassa temppeleissä, joiden lähistöltä on löytynyt runsaasti uhrieläinten luita. Ihmisen elämänvaiheita ja käännekohtia juhlistettiin myös. Uudelleensyntyminen tunnettiin ainakin irlantilaisissa kansantaruissa, joissa ihminen saattoi syntyä uudelleen eläimen tai ihmisen hahmoon.

Keltit uskoivat myös luonnonhenkiin, jotka olivat esimerkiksi vuorten, kivien ja lähteiden haltijoita. Uskomukset ovat säilyneet näihin päiviin saakka erityisen vahvoina Irlannissa. Uhrilehdot ja uhrilähteet olivat suosittuja uskonnollisia rituaalipaikkoja luonnonhelmassa. Vanhojen lähteiden kunnioitus on jatkunut myös kristillisellä ajalla, vaikkakin osa lähteistä on saanut suojelijakseen kristillisen pyhimyksen vanhemman jumaluuden sijaan.

Vuodenpyörä

Druidien vuodenpyörän taitekohta on Samhain, joka on vanha kelttiläinen uudenvuoden juhlapäivä. Samhain merkitsee kesän loppua ja nykyisin se sijaitsee loka-marraskuun vaihteessa. Samhain oli ennen vanhaan karjan teurastuksen aikaa ja silloin uskottiin myös henkimaailman porttien olevan avoinna maailmojen välissä. Pahansuopia henkiä karkotettiin isoja kokkoja polttamalla.

Imbolc-juhlaa vietetään helmikuun alussa. Esikristillisellä ajalla juhlaa on arveltu juhlitun hedelmällisyyden ja parantamisen jumalattaren kunniaksi. Kristinuskon saavuttua jumalattaren korvasi Irlannin naispuolinen suojeluspyhimys, pyhä Brigid. Imbolc liittyy myös kevään alkamiseen ja karitsoimiskauden alkuun.

Beltaine on vapun tienoille sijoittuva kevään juhla. Myös silloin poltetaan isoja kokkoja edistämään kevään saapumista. Beltaineen liitetään ihmisten ja karjan hedelmällisyyttä edistäviä riittejä.

Elokuun alkupuolella vietetään Lugnasad-juhlaa. Se on sadonkorjuun juhla, jonka nimi juontuu Lug-jumalasta. Siinä missä Samhainin aika saattoi kestää pari viikkoa, voitiin Lugnasadin sadonkorjuuta juhlia ennen jopa kuukauden verran. Molemmat syyskauden juhlat olivat suosittuja markkina- ja hevoskilpailuaikoja.

Neljän vuodenaikajuhlan lisäksi modernit druidit juhlistavat vuoden neljänneksiä eli talvi- ja kesäpäivänseisauksia sekä kevät- ja syyspäiväntasauksia.

Bardit, näkijät ja druidit

Historialliselta ajalta on viitteitä sekä siitä, että druidismi kulki suvussa että jotkut nuorista myös valikoituivat druidien koulutukseen. Druidi-nimi itsessään viittaa pyhinä pidettyihin suuriin puihin.

Jo roomalaisten historioitsijoiden ajalla kirjoitettiin, että druidi-nimi tarkoittaa ”tammen tietäjää”. Toisen tulkinnan mukaan druidi-termi viittaa henkilöön, joka ”tietää paljon”.

Puiden viisauden on sanottu olevan druidien tietämyksen lähde. Puiden lisäksi druideille tärkeitä ovat muutkin luonnon aineosat: kivet, kasvit, eläimet ja metallit.

Druidit jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: bardit, näkijät ja druidit. Muutamissa teoksissa näkijöiden tilalla on runonpuhujien luokka. Joissakin järjestelmissä druidismin opiskelija kulkee kaikkien ryhmien ja nimekkeiden läpi alkaen bardista ja päätyen lopulta vuosien opiskelujen jälkeen druidiksi. Historiallisena aikana druidiksi opiskelu saattoi kestää jopa kaksikymmentä vuotta. Bardiksi opiskeli noin seitsemässä vuodessa. Moderneissa druidijärjestöissä on yleensä tapana antaa opiskelijan valita itseään kiinnostavin aihealue. Toiset opiskelevat bardeiksi, toiset näkijöiksi ja jotkut druideiksi. Varsinaisia initiaatiorituaaleja ei yleensä käytetä.

Bardeille menneisyys ja perinteen jatkuvuus tärkeätä. He ovat suullisen perinteen jatkajia, runonlausujia ja muusikkoja. Bardit iskevät tarinoita ja lausuvat ylistävää runoutta. He ammentavat luovan inspiraationsa ympäristöstä ja luonnosta. Näkijät ovat suuntautuneet tulevaisuuteen ja jumalten kanssa kommunikointiin. Heille ominaisinta on ennustaminen, neuvojen antaminen ja opettaminen. He tutkivat luonnon kiertokulun mysteerejä, kuoleman ja siirtymäriittien tietämystä sekä ajan salaisuuksia. Druidit ovat kautta aikain vaalineet neuvottelutaitoa ja johtaneet (uhri)pappeina rituaaleja. Ennen muinoin druidit olivat sodankäynnin ja magian taitajia. Nykyään moni druidi on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja opettamisesta. He toimivatkin ryhmien johtotehtävissä sekä toiminnan moottoreina.

Kolme druidismin keskeistä opetusta

Awen eli pyhä inspiraatio

Monet nykyajan druidit katsovat olevansa yhteydessä sekä edesmenneisiin druideihin että luonnonhenkiin ja jumaluuksiin. Tästä yhteydestä syntyvää pyhää inspiraatiota kutsutaan kymrinkielisellä nimellä awen. Awen on druidien opetuksessa keskeisin ja tärkein asia – se on jokaisen druidismin harjoittajan tavoitetila.

Awenia on kuvattu runollisesti virtaavaksi hengeksi. Se on yhteyttä jumalaan ja luontoon, haltioitunut kokemus bardin esittäessä musiikkia tai syvä hetki transsin ja rituaalien aikana. Awen on feminiininen voima, joka ruumiillistuu erityisesti naisissa. Se on elämänvoima, jonka avulla jumalat ovat luoneet maailmankaikkeuden. Awenin symboli on kolme alaspäin hohtavaa sakaraa.

Sykliset eli kehämäiset prosessit

Kehämäisesti kietoutunut luonnonkierron, elämän, syntymän ja kuoleman ketju tekee kehästä pyhyyden ja ikuisuuden symbolin. Kehän ympyrämuoto kuvastaa kokonaisuutta, johon myös ihmisen tulee pyrkiä sovittamalla elämänsä rytmi luonnon kiertokulun mukaiseksi. Druidi seuraa vuodenaikojen syklien vaihtumista rituaaleissaan ja sisäisesti omassa elämässään.

Puiden pyhyys

Puut ovat druidien viisauden ja inspiraation lähde. Ne ovat elämän vertauskuvia ja tarjoavat ihmisille ja eläimille sekä ravintoa että suojaa. Monet druidijärjestöt järjestävät puidenistutuskampanjoita, joilla symboloidaan sekä myyttisen alkumetsän palauttamista ehjäksi että suojellaan maapallon luontoa. Tammi on yleisimmin tunnettu druidien pyhä puu.

Nykyajan druidijärjestöt

1963 perustettu Order of Bards, Ovates and Druids (OBOD) on yksi isoimpia druidijärjestöjä. Järjestö harjoittaa ja opettaa druidismia. Sen jäseneksi pääsee kuka tahansa uskontoon katsomatta. Järjestön tavoitteena on kehittää yksilön henkistä, älyllistä, emotionaalista ja taiteellista potentiaalia ja myös varjella ja suojella luontoa. OBOD järjestää ekologisen elämäntavan kursseja, leirejä sekä julkisia rituaaleja.

The British Druid Order (1979) pyrkii elvyttämään Britannian vanhaa alkuperäistä uskontoa. Järjestö korostaa druidismin shamanistisia piirteitä ja pitää sitä shamanismin muotona. Tärkeällä sijalla on myös vanhojen tapojen ja esi-isien kunnioittaminen. Järjestön perustaja Philip Shallcrass on arvostettu druidi-opettaja ja kirjailija.

Vuonna 1983 Isaac Bonewits perusti Ar nDraíocht Féin – A Druid Fellowship (ADF) –järjestön, joka tarkastelee druidismia tieteelliseltä näkökannalta. Järjestö korostaa druidismin ymmärtämistä tieteellisen tutkimuksen kautta ja painottaa vanhojen perinteiden soveltamista nykyajan realiteetteihin.

The Henge of Keltria –järjestö erosi ADF:stä 1980-luvun lopulla. Järjestö pyrkii uudistamaan vanhaa kelttiläistä perinnettä. Se toimii muita järjestöjä suljetummin eikä järjestä avoimia rituaaleja. Järjestöllä on käytössään kolmiportainen initiaatiojärjestelmä ja se on suuntautunut pääasiassa irlantilaiseen perinteeseen.

Emma Restall Orr perusti The Druid Network -järjestön vuonna 2003, jotta eri druiditraditioiden ihmiset voisivat helpommin luoda kontaktiverkostoja. Järjestö haluaa inspiroida ja informoida druidismin polusta kiinnostuneita. Yhdistyksen kotisivuilta löytyy lisätietoa druidismista sekä tietoa tapaamisista, luennoista ja rituaaleista. He järjestävät julkisia rituaaleja ainakin kahdeksana suurimpana juhlapyhänä.

Aiheeseen liittyen

Druidismi viralliseksi uskonnoksi Britanniassa

Linkkejä

Order of Bards, Ovates and Druids

The Druid Network

http://www.adf.org/core/” target=”_blank”>

Ar nDraíocht Féin

The Henge of Keltria

Lähteitä:

Tom Sjöblom: Druidit – Tietäjiä, pappeja ja shamaaneja, SKS, 2006

Ronald Hutton: The Triumph of the Moon

Professori Ronald Huttonin luentosarja, Åbo Akademi 11. – 12.4.2006

Emma Restall Orr: Principles of Druidry

Emma Restall Orr: Spirits of the Sacred Grove

Philip Shallcrass: Druidry

Seita-lehti

Seita-lehtiä myydään lehden kulujenkattamiseksi – yhdistys ei tavoittele lehtimyynnillä taloudellista voittoa.Voit tilata yksittäisiä irtonumeroita, valmiiksi koottuja teemapaketteja tai tilata lehteä vuositilaajana.  Edullisimmin saat lehden liittymällä Lehto Ry:n jäseneksi, sillä lehti lähetetään Lehdon jäsenille jäsenetuna. Vuosikerta (4 numeroa) ilman jäsenyyttä maksaa 26 euroa. Saatavilla olevat lehdet on listattu tälle sivulle uusimmista numeroista vanhempiin. Kaikki hinnat sisältävät postikulut Suomeen. Vuosikerta 2018 maksaa 26 euroa. Vuosien 2014-2016 lehtiä voi tilata myös yksittäin hintaan 6,50 euroa/kpl, paitsi samanismi-teemanumero 7,50 (Vuoden 2017 lehdet on loppuunmyyty.) Tuoreimmat suuret teemanumerot maksavat 7,50/kpl Vanhemmat numerot maksavat porrastetusti 4–6 euroa/kpl (vanhimmat numerot ovat edullisimpia). Tilaaminen: Lähetä tilauksesi sähköpostitse: seita(a)lehto-ry.org Saat vastauksena viitenumeron ja tilitiedot. Maksettuasi lehdet yhdistyksen tilille saat lehdet postitse kotiisi alle viikossa

Seita-lehti 2018

1-2/2018 Kuu ja aurinko -teemanumero

Seita-lehti 2017
  -LEHDET LOPPUUNMYYTY-

Seita-lehti 2016

1/2016 Julkista vai yksityistä?Pääkirjoitus. Lehto-uutisia.  Vivianne Crowleyn haastattelu. Doreen Valiente Kirjahylly: Doreen Valiente – Witch Nykynoidat muotokuvissa. Parantaja vai uskomushoitaja?Ryytimaa: Siankärsämö. Väenusko. Saamelainen identiteetti kirjallisuudessa. Uuden elämän kolme kynnystä 1: Raskaus

2/2016 Rakkaus & seksi. Pääkirjoitus. Lehto-ajankohtaista. Lemmennostatus suomalaisessa perinteessä. Lemmentaika toimi. Kaikessa uskoo, kaiken se kärsii; Äidinrakkaus. Okkultismia ja erotiikkaa. Kirjahylly: Seksin ja uskonnon vaiettu historia. Kirjahylly: Aurinko. Ryytimaa: Ruusuista ruokaa rakkaudella. Uuden elämän kolme kynnystä 2: Syntymä

3/2016 Samanismi-teemanumero. Pääkirjoitus. Nykysamanismi Etelä-Koreassa ja Tiibetissä. Minun polkuni: Andien Qu\’ero-intiaanien samaanipolku. Samanistinen parantaminen. Noitarumpujen perinteiset kuviot. Modernit rummut kertovat tarinoita. Tee itse helistin. Samanistinen tanssi. Kirjahylly: Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Samanistinen transsi. Rumpupiiri sopii useimmille. Muotokuvia samanismin harjoittajista.

Seita-lehti 2015

Kevät / 2015 Ilma. Pääkirjoitus. Pyhässä pohdintapiirissä. Tiedotusasioita. Tervetuloa syysleirille. Ajankohtaista. Kolin töhryt. Ilma &kevät: Ilmattaren monta nimeä. Linnut intiaanienperinteessä. Samanistinen parantaminen. Ryytimaa: Versoja ja villivihanneksia. Kirjahylly:Valonkantajat. Kirjahylly: Äänellä; itkun opas. Turinoita: Kaarna. Lukijataidetta: Pakana

Kesä/ 2015. Tuli.  Pääkirjoitus. Lehto-uutisia. Tervetuloa syyskokoukseen. Ajankohtaista. Lehdon syysleiri. Tulessa: Tuli muinaissuomalaisessa maailmankuvassa. Arkkityyppejä ja tulta naisten retriitissä. Kansanparannus 3: Kupparinsaunassa. Ryytimaa: Nokkonen. Kun noita sairastuu ja kuolee. Kokemuksia edellisestä elämästä. Kirjahylly: Aleister Crowley. Pyhä maisema ja maapallon hyvinvointi

Syksy/ 2015. Vesi. Pääkirjoitus. Uutisia. Lehdosta. Ajankohtaista. Vesi; Elämä alkaa vedestä. Kuuteerituaali. Maagisetkylvyt. Hoitava vihdonta. Äänellä itkeminen Vesi-intaanien myyteissä ja legendoissa. Kirjahylly: Gaia Codex. Riimujen historiaa. Rummun viimeinen matka. Veden jumalatar

Talvi/ 2015. Maa. Pääkirjoitus. Lehto-uutisia. Lehdon jäsenet kartalla. Ajankohtaista. Rakas Maaemonen. Maadoittuminen. Seidat –maamerkkejä ja uhripaikkoja. Muotokuvia suomalaisesta samanismista. Hoitavat kivet. Suoma kansanparannus 4:Jäsenkorjaus. Ryytimaa: Maa-artisokka. Kirjahylly: Taika päivässä: Tienristeyksen taika

Seita-lehti 2014

Kevät/ 2014 Noituus-teemanumero. Puheenjohtajalta; Kutsu kevätkokoukseen. Noitavainot ja noituus historiassa. Sarvipäisen jumalanevoluutio. Jumalatar – Elämän kipinä. Noidan keittiö- ja yrttimagiaa. Kukat viestivät naksuttamalla. Metamorphosis – lainahöyhenissä. Noitavainot Suomessa. Seitsemän tietoisuuden tilaa. Kirjahylly: Ars Magica. Noidan shoppailupäivä Lontoossa. Lehdon Kekrileiri 2013. Lehtoraati: magia ja noituus.

Kesä/2014 Myyttinumero. Pääkirjoitus. Ajankohtaista. Kuppikivet. Otakantaa kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Naiseus ja alkuvoimat. Kirjahylly:Loitsun mahti. Medusa. Muinaisskandinaaviset myytit osa 1: Elämänpuu Kirjahylly: Metsäkirja. Ryytimaa: Raparperi. Pyhämaa, pyhä saari, osa 2. Tervetuloa syysleirille

Syksy/2014 Kuolema ja vainajat-teema. Pääkirjoitus. Puheenjohtajanjäähyväiset. Syyskokouskutsu. Lehto-uutisia ja ajankohtaista. Terveisiäsyysleiriltä. Minun polkuni. Kirjahylly: Kuoleman kulttuurit Suomessa. Ruumiinpesu. Kuoleman kehtolaulut. Meksikolainen kuolleidenpäivä. Ryytimaa: Kuolleiden päivän herkut ja lehtikaali. Transsitila yhdestä kymppiin. Kirjahylly: Ouramoinen jaTarinoita muinaisesta Pohjolasta. Muinaisskandinaaviset myytit ja kansallissosialistinen ideologia. Vainajien muistojuhla Udmurttikylässä

Talvi/ 2014 Puheenjohtajalta. Pimeyden äiti. Lehto-uutisia. Syyskokouksessa visioitua. Ajankohtaista. Voimaeläimeni: mufloni. Kokemuksia Déjà Vusta. Mielenterveys ja rumpupiirit. Kirjahylly: Suomalainen kansanusko. Suomalainen kansanparannusperinne ennen ja nyt. Muinaisskandinaaviset myytit nykykulttuurissa. Pesäpäivänaamiainen. Kirjahylly: Kiitos hyvää. Kirjahylly: MalleusMaleficarum. Kirjahylly: Don’t Drink and Fly. Passi ja luuta:Witchfest. Pakanakalenteri

Seita-lehti 2013

Kesä/ 2013 Puheenjohtajalta. Kekrileiri 2013. Lehdossa tapahtuu. Kirjoituskutsu Seitaan. Terapeuttinen tarot. Shamanismi ja luovuus. Juhannustaikoja ja perinteitä. Keittiössä: Kotipuutarhan keittokirja. Matka mytologian kerrostumiin. Kaipaus omille juurille elää aina. Raakaruoka-aika! Näkijän tytär. Voodoo-lastenkoulutusta turvataan. Markku ja luonnonhenget. Lehtoraati: Lapset ja rituaalit

Syksy / 2013 Pääkirjoitus ja palkinnot. Kekrileiri 2013. Kutsu syyskokoukseen 2013. Luonnonuskovan häät; Sielu, mieli ja keho. Odinin ja Freijan vieraana. Kirjahylly: Sienivärjäys. Toisinnäkijänpäiväkirja. Metsän teologia. Samaanimeditaatiota kurssilla. Keittiössä:Herkkuja kaurakermasta. Gurdjieff & Itsensämuistaminen. Noidan raskaus ja synnytys. Sangoma & Inyanga Keskiajan naismystikot. Kuvia rumputyöpajasta. Lapset ja rituaalit. Lehtoraati: Numeroiden merkitys Lisää kuvia rumpujen synnystä.

Talvi /2013 Pääkirjoitus. Lehto etsii lisäkäpäliä. Toimintasuunnitelma 2014. Sinustako Seidalle tekijä? -Miehistössä vaihdos. Oma polku: druidin tarina. Kirjahylly: Ante Aikio – Aigi. Kirjahylly: Ihanimmat piirakat. Haastattelussa AnteAikio. Ison Mahonsaaren Jätinkirkolla. Keittiössä: Peruna on talvijuures. Uralilainen maailmankuva. Karhuista ja ihmisistä. Glastonbury. Oma polkuni. Lehtoraati: Numeroiden merkitys

Seita-lehti 2012

Kevät 2012 Suomenusko-teemanumero. Tilaa Lehdon t-paita. Puheenjohtajalta. Lehdossa tapahtuu. Toimintasuunnitelma2012. Toimintakertomus 2011. Mikä se sellainen suomenusko on? Yrttitohtori: kiusallinen kiihottuneisuus. Mannun eukko ja luonnottaret. Symboli: Ukonvasara. Enemmän kuin uskonto. Symboli: Hannunvaakuna. Keittiössä:ruisleipä. Villiyrtti- keittokirja. Symboli: Viisikanta. Suomalaisten pyhätpuut. Haastattelussa suomenuskoinen. Päivölän kansanopisto tiedottaa. Lehtoraati: suomenuskon vaikutukset eri uskontoihin (vastaajana eri suuntausten luonnonuskovia ásatrústa wiccaan) Saamelaisten assimilaatio tiedostettava 

Kesä 2012 Lehdon kesäleiri Savonlinnassa. Lehto tekee hyvää. Osta Lehdon t-paita. Kirkon anteeksipyyntö saamelaisilta. Henkinen köyhyys rikkaassa maailmassa. Yrttitohtori: Lapsen yrttikylvyt. Reseptejä vauvan hoitoon. Häpeä ja riippuvuudet. Keittiössä: Arabialainen keittiö. Pakurikääpä. Tiedostamo – kirjakauppa & galleria. Veteraani-wiccan ajatuksia. Kirjahylly: Bhagavad-gita. Merenneidot ja veden olennot. Kepistäsauvaksi. Karhunpäivän kakku. Lehtoraati: arvot ja etiikka luonnonuskonnoissa. Feri-kurssi hakee osallistujia

Syksy 2012 Kekrileiri on ovella. Puheenjohtajalta. Osallistu villasukkaprojektiin. Lehdossa tapahtuu. Lehto @ Faces. Kutsu syyskokoukseen. Saamelainen shamaani: aktivismi. Kivet parantavat: parannusvoimaa maaperästä. Leiriläiset henkien talossa. Riimuneuvonpito: riimujen tulkintaa. Kirjahylly: Northern Mysteries & Magick. Apueläiminä koira ja sorsa. Keittiössä: perinteitä kotomaasta. Lukemista syksyn iltoihin. Karhu saamelaisten ja intiaanien myyteissä. Mustikkahillo ja pihlajanmarjahyytelö. Sanat osoittavat, tietoisuus valaisee. Sitruunainen päärynähillo. Lehtoraati:mitä kuoleman jälkeen

Talvi 2012 Kevään Seita on teemanumero. Puheenjohtajalta. Toimintasuunnitelma 2013. Lehdossa tapahtuu. Vielä ehdit hankkia t-paidan. Saamelainen shamaani: shamanismi. Sielunpalautus eheyttää. Metsästys harrastuksena. Uhreja Tapiolle. Kirja: Luonnollista kauneutta. Hoitoa talvi-iholle: reseptejä. Keittiössä: talviruokaa porosta. Kekrileirin herkkureseptejä. Modernin kotitontun profiili. Kotitonttukysely & kotitonttugallup. Kirjahylly: Jan Fries: Seidways. Lehtoraati: ruokavalio ja uskonto. Kirja: Hillokellarin houkutuksia

Seita-lehti 2011

Kesä 2011 Ilmoittaudu Eloleirille. Puheenjohtajalta. Lehdossa tapahtuu. Johanna eli päivän kirjana. Myyttinen käärme -seminaari kalliomaalauksista. Suomenmuinaistaideseura ry. Vanhan kansan linimentit. Kesäpäivänseisauksenjuhla. Luonnonuskovien ammatteja: reportaasi. Romuva – liettualainenpakanuus. Birute – pakanallinen pyhimys. Kolumni: Toisenlainen mielenrauha. Kaarina Davis & iso elämänmuutos. Keittiössä: hellejuomia Sansibarista. Ryytimaanoita. Pellava – vuodenrohdoskasvi. Haastattelussa: Korpiklaani. Aasaiuskoisen pyhiinvaellusmatka Islantiin. Tulen henget tiennäyttäjinä

Syksy 2011 Teemanumero tulee taas. Puheenjohtajalta. Lehdossa tapahtuu. Kaamostapahtuma Helsingissä. Lehdon eloleiri: Seitsemisen taikoja. Miksi alkuperäiskansoja kohdellaan huonosti? Mitä on kulttuurien välinen kommunikaatio? Kansa pahnanpohjimmaisena: saamelaiset. Tarina huivista. Wiccan polun eri vaiheita, osa 1: wiccan löytänyt. Jack O´Lantern – kurpitsalyhty. Huichol-kansan shamanismi. Kolumni: Aistientanssi. Luonnonkosmetiikalla raikkaaksi. Uskonnot Suomessa -katsaus mielenkiintoisiin uskontoihin. Keittiössä sadonkorjuun lammasta. Hellaton kokki kokkaa raakaruokaa! Ropecon 2011- anti luonnonuskovalle. Alkaisinko yrittäjäksi? Osa 3: haasteet. Navajoiden myyttejä ja uskomuksia. Ryytimaanoidan tuhti kesä: kurpitsareseptejä. Blogipalsta

Talvi 2011 Kirjoita teemanumeroon. Puheenjohtajalta: Pyhä kaamos. Lehdossa tapahtuu. Lehto ry horoskoopissa. Tilastotietoa lehtolaisista. Latvialainen vuodenpyörä. Latvialaiset emuut ja jumaluudet. Saamelainen samaani-tietäjä lähikuvassa. Nousevan auringonhealing-ilta. Eklektinen suojelurituaali. Wiccan polun vaiheita, osa 2:wiccasta bahaiksi. Kekripukin tunnustuksia. Islantilainen joulu: raapaiseeko joulukissa? Keittiössä:piparkakkuja ja glögiä. Kuva-aukeama: jouluperinteet. Ryytimaanoidan lentävä loppuvuosi. Kirjahylly: Brida ja Noidan rippi. Pyhiinvaelluksella Glastonburyssa. Matkalle Pariisiin: mielenkiintoinen museo. Kotikosmetiikkaa luonnonaineista. Kolumni: Toiminta. Blogipalsta. Tilaa Lehdon t-paita

Seita-lehti 2010

Talvi 2010 Päätoimittajalta- Kevään Seita on shamanismi-teemanumero.  Lehdossa tapahtuu. – Yule, äitien yö. Rauhansopimus umpihangessa. Alkaisinko yrittäjäksi osa 2: tuotteistaminen. Tunnetko hierontatavat? Elämää pakanakommuunissa: Aurinkoportin takaa.  Opasviisausteen – tarot-DVD. Giparu. Taivaannaulankalenteri. Keittiössä: Talven juhlia toisin. Ryytimaanoita.  Kuva-aukeama: yrttiteetä.  Voimaeläin: Kissa. Kolumni: Susinaisen perintö. Hänen, sinun vai minun maailmani. Kurkistus kirjahyllyyn.  Levy-arvostelu: Elane. Ajankohtaista: jatulintarhat. Blogipalsta aloittaa tässä lehdessä

Seita-lehti 2009

Kevät 2009 ásatrú-teemanumero. Päätoimittajalta. Puheenjohtajan kolumni. Rummutuksen parantava vaikutus.  Vuosikertomus 2008. Toimintasuunnitelma 2009. Viikinkien kolmas tuleminen. Kun salama iski Islannissa. Allsherjargoðar – Ylipapit. Àsatrún hyveet.  Sankareita ja jumalia -viikinkinimet. Vuoden luonnonkasvit. Loitsunurkka: kissamagiaa.  Ekologinen lasten kulttuurikirjoissa. Voimaeläin: orava. Keittiössä: Elämän suola. Ekoteko:ekologinen siivoaminen. Kurkistus kirjahyllyyn. Täysikuut 2009. Tuleekos sinusta nyt pappi? Tarot goes ásatru.  Riimukilta Luutamatkalla: Rosalan viikinkikeskus. Lukijoiden kirjeitä. Ajankohtaista.  Ulkomaiset pakanalehdet esittelyssä

Kesä 2009  Päätoimittajalta. Lehdossa tapahtuu. Tilaa Lehdon uusi upea t-paita! Luontokävelyt 2009. Puheenjohtajan kolumni. Kaupunkipakanasuunnistus. Harjoittelu – yksin vairyhmässä? Thelemasta suomeksi. Juhannuksen taikaa lehdissä.  Junginunet ja myytit. Loitsunurkka: rahataikoja. Voimaeläinrunoja. Pakanaverkonsuurleiri. Voimaeläin: aasi. Keittiössä: Rakkauden hunajaa. Ekoteko:kestovaipat. Kurkistus kirjahyllyyn. Maahiset saamelaisessa mytologiassa. Luutamatkalla Kaitajärvellä. Pakanan kesä-Suomi. Ulkomaiset pakanalehdet esittelyssä. Ajankohtaista

Talvi 2009 Päätoimittajalta. Lehdossa tapahtuu. Vuosikokouskutsu. Kekrileirin tunnelmia 2009. Puheenjohtajalta. Isoisää tapaamassa. Pakanoita kaupungilla.  Tilaa Lehdon t-paita. Kurkistus levyhyllyyn. Käsitöiden taikaa.  Seita testaa käsityökirjoja. Keittiössä: Teetä ja sympatiaa. Ekoteko: Bambua keittiöön. Kurkistus kirjahyllyyn.  Voimaeläin: jänis. Rumpuilua Tampereella. Menisinkökurssille? Yksisarvisen kosketus. Wep Ronpet – kemetiläinen uusivuosi

Seita-lehti 2008

Syksy 2008 Päätoimittajalta. Kirjaston kuulumisia. Lehdossa tapahtuu. Askolan hiidenkirnuilla. Lehdon juhlaleiri tulee. Suuri kirjalahjoitus kirjastolle. Slaavilainen kansanusko Tsekeissä- Rodná Víra – pakanayhdistys. Miten mukaan Lehdon toimintaan? Mielipidekirjoitus pakanatutkimuksista. Väitöskirja shamanismiin liittyen. Kirjoituskilpailun satoa: Kivijumala\r\n-Kansanperinnettä: Lempi ja Lempo.  Muksu-Seita. Voimaeläin: Kotka. Keittiössä: Syksyn herkkuja. Ekoteko: Sanomalehdet uusiokäyttöön. Feri:Kolme sielua. Haastattelussa: Suomenuskoinen pakana. Tolteekkitekniikka: Vastatekeminen. Kurkistus kirjahyllyyn. Luutamatkalla Hämeessä: Hämeenlinnan kuppikivet.  Ajankohtaista. Variksenmarja – vuoden marja. Sisäinen jumalatar – kortit & kirja


Kaipaatko lukemista tietyistä aihepiireistä, mutta et jaksa kahlata läpi koko Seita-lehden juttuarkistoa ja selvittää, missä lehdissä olisi sinua kiinnostavia aiheita? Teimme asian helpoksi ja kokosimme teemapaketit puolestasi. Lukupakettien hinta vaihtelee sen mukaan, kuinka monta lehteä paketti sisältää. Continue reading “Seita-lehti”

Blog at WordPress.com.

Up ↑

Create your website at WordPress.com
Get started