Luonnonuskonnot ovat elämää juhlistavia, omaan kokemukseen perustuvia uskontoja ja elämäntapoja. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskonnoilla on kunnioitus luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan.
Luonnonuskonnoissa ihminen nähdään osana tätä loppumatonta kiertokulkua; ei erillisenä, ylempänä tai alempana. Luonnonuskonnoille on ominaista pyrkimys tasapainoon. Luonnonuskonnoiksi voidaan luokitella esimerkiksi asatru, wicca, suomenusko, druidismi ja shamanismi, sekä lukuisat kansanuskonnot eri puolilla maailmaa.
Jumaluuskäsitys vaihtelee voimakkaasti perinteestä toiseen, yleisimpänä kuitenkin lienee panteismi, koko universumin pitäminen pyhänä. Toisena vallitsevana näkökulmana on animismi, usko siihen, että kaikella (myös kivet ja puut) on oma sielunsa. Ja kolmantena polyteismi, usko siihen, että jumaluudella on useat eri kasvot tai että on useita eri jumaluuksia, jotka edustavat luonnon ja elämän eri puolia, yhtälailla feminiinisiä kuin maskuliinisiakin. Näkökulmia on yhtä monta kuin luonnonuskontojen harjoittajiakin. Suurin osa luonnonuskonnoista pohjautuu vaanhoihin, esikristillisiin uskontoihin kansanperinteen ja/tai rekonstruktion kautta.
Lehdon jäsenistössä on eri luonnonuskontojen edustajia ja myös henkilöitä, jotka eivät määrittele itseään luonnonuskoviksi vaan ovat vain näistä uskonnoista tai yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita. Kaikki luonnonuskovat jäsenemme eivät edusta tiettyä uskontoa tai suuntausta, vaan mieltävät itsensä luontomystikoiksi tai luontohenkisyydestä kiinnostuneiksi.
Syventävää tietoa luonnonuskonnoista
Etiikka luonnonuskonnoissa
Linkkejä
Haastatteluita
Pakanatutkijana Briteissä
Kirjallisuutta
Hutton, Ronald: The Triumph of the Moon (tutustu myös kirjailijan muihin teoksiin)
Adler, Margot: Drawing Down the Moon: Witches, Druids, Goddess Worshippers and Other Pagans in America Today (melko vanha yleiskuvaus uuspakanuuden kehittymisestä ja kirjosta 1900-luvulla)
Harvey, Graham: Listening People, Speaking Earth (uudempi yleiskuvaus)
Lisätietoja: tiedotus@lehto-ry.org
Leave a Reply